Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) kertoi Yleisradion haastattelussa perjantaina kannattavansa seksuaalirikollisten lääkekastraatiota. Ministeri aikoo viedä esityksen syksyllä eduskunnan käsiteltäväksi.
Seksuaaliviettiä heikentävä lääkehoito olisi vapaaehtoista, osa psykiatrista hoitoa, ja sitä voitaisiin Henrikssonin arvion mukaan määrätä vangille heti ensimmäisen törkeän seksuaalirikoksen jälkeen.
On todennäköistä, että esitys menee läpi. Maassa on ilmi tulleiden lasten hyväksikäyttötapausten ja useiden odottamattoman lievien tuomioiden jälkeen vallalla ilmapiiri, joka tuntuu myös lainsäätäjien niskassa.
Vaikka lynkkaushengelle ei sivistysvaltiossa voi antaa tilaa, lakeja laadittaessa on otettava huomioon myös kansan oikeustaju. Tämä on jo näkynyt seksuaalirikoksista annettavien rangaistusten kovenemisena kesäkuun alusta lukien.
Jos ja kun meillä otetaan käyttöön lääketieteellinen kastraatiot, Suomi ei ole alalla tienraivaaja Euroopassakaan. Menetelmä on käytössä esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa, Puolassa ja Espanjassa. Tshekissä kastroidaan jopa kirurgiaa käyttämällä kuten Suomessa 1950-luvulle asti. Viro harkitsee samanlaista liikettä kuin Suomi nyt.
Etenkin lasten hyväksikäyttäjien ongelma on usein se, että he eivät näe tekoaan pahana. Asiantuntijoiden mukaan maasta löytyisi kuitenkin sellaisiakin seksuaalirikollisia, jotka olisivat hoitoon motivoituneita. Jos motivaatio on heikko, on mahdollista, että lääkkeet jäävät syömättä.
Jos hoitoon osallistuminen olisi vapaaehtoista, hoidettavien itsemääräämisoikeutta ei edes loukattaisi. Ylipäätään seksuaalirikoksissa on nykyistä vakavammin otettava huomioon uhrien suojelu ja oikeudet.