Lää­ke­jää­mät kier­tä­vät ve­sis­tös­sä

Kun päätä särkee tai niveliä kolottaa, suomalainen suuntaa lääkekaapille ja ottaa hyvin todennäköisesti yleisintä meillä käytettyä tulehduskipulääkettä ibuprofeiinia.

Osa lääkkeiden sisältämistä kemikaaleista palaa juomaveteen.
Osa lääkkeiden sisältämistä kemikaaleista palaa juomaveteen.
Kuva: Laurimo jukka

Kun päätä särkee tai niveliä kolottaa, suomalainen suuntaa lääkekaapille ja ottaa hyvin todennäköisesti yleisintä meillä käytettyä tulehduskipulääkettä ibuprofeiinia. Lääke siirtyy vatsalaukkuun, jossa se sulaa ja sen vaikuttavat aineosat imeytyvät verenkiertoon. Lääkkeen tarina ei kuitenkaan pääty tähän. Kemialliset aineet poistuvat elimistöstä virtsan ja ulosteiden mukana. Kun vessa vetäistään, viemäriin päätyy lääkkeen sisältämiä aineita.

Ibuprofeeni on vesiliukoinen kemikaali, josta virtsaan päätyy korkeintaan 15 prosenttia alkuperäisestä annoksesta. Ibuprofeiinia käytetään Suomessa kuitenkin niin paljon, että pintavedessä sitä on mitattu pitoisuuksina lähes 100 nanogrammaa litrassa. Yksi nanogramma on litran miljardisosa, joten määrät ovat mikroskooppisen pieniä. Jätevesistä on mitattu 20 mikrogramman pitoisuuksia litrassa.

Ibuprofeiini hajoaa melko nopeasti luonnossa ja poistuu suhteellisen hyvin myös nykyisissä jätevedenpuhdistamoissa. Silti luonnossa jo hyvin pienet pitoisuudet saattavat olla haitallisia. Monet ihmisille tavalliset lääkkeet tai kemikaalit voivat olla vaaraksi jollekin toiselle lajille.

"Jo kymmenen nanogramman pitoisuus ibuprofeiinia häiritsee erään äyriäislajin käyttäytymistä", sanoo ympäristöteknologian tohtori Niina Vieno Hollannista, jossa hän työskentelee tutkijana paikallisessa vesientutkimuslaitos Wetsuksessa.

Ympäristöön päätyy satoja tai jopa tuhansia erilaisia lääkekemikaaleja. Tästä lääkecoktailista voi syntyä luonnossa uusia yhdisteitä, joiden vaikutuksia voi tällä hetkellä vain arvailla. Lääkkeet käyttäytyvät eri tavoin elimistössä ja luonnossa. Toiset ovat vesiliukoisia, toiset eivät. Toiset hajoavat nopeasti, toiset hitaammin.

Pieni osa kemikaaleista päätyy takaisin ihmisen elimistöön juomaveden mukana. Määrät ovat nykyisellään nanogrammojen luokkaa, joten välitöntä vaaraa terveydelle niistä ei ole.

Riskin suuruutta on vaikea arvioida, koska altistus pienille lääkepitoisuuksille on koko elämän mittainen. Pitkäaikaisesta vaikutuksesta ihmisiin on vain vähän tietoa. "Itse olen sitä mieltä, että kemikaalien suurimmat haittavaikutukset kohdistuvat vesistöjen eliöihin", Vieno sanoo.

Ympäristön kannalta haitallisimpia ovat erilaiset hormonit kuten estrogeenit ja niiden kaltaiset yhdisteet. Tällaisia yhdisteitä tutkijat kutsuvat hormonihäiritsijöiksi, ja niillä on todettu olevan vaikutuksia eliöihin jo erittäin pieninä pitoisuuksina. Hormoneja on esimerkiksi e-pillereissä, ja niitä erittyy ihmisistä myös luonnollisesti ilman lääkkeiden käyttöä. "Hormonien ympäristöpitoisuudet ovat yleensä niin alhaisia, että tällä hetkellä käytössä olevilla menetelmillä niitä ei pystytä mittaamaan", Vieno sanoo.

Vaikka hormoneja ei havaita, niitä voi silti olla vedessä haitallisia määriä. Lääkejäämien löytyminen luonnonvesistöistä kertoo jätevesien sekoittumisesta, ja yleensä vedessä on silloin myös hormoneja.

Luonnossa liikkuu paljon muitakin ihmisen tuottamia kemikaaleja. Esimerkiksi jo pelkkä suihkun ottaminen huuhtoo iholta kosmetiikkatuotteiden jäämiä viemäriin. Asumajätevesiin päätyy myös pesuaineita ja siivouskemikaaleja. Kotitalouksien lisäksi kemikaaleja vapautuu teollisuuden jätevesissä ja valumana maanteiltä ja pelloilta. Lääkekemikaaleja vapautuu myös eläinten lääkinnästä.

Jätevesien puhdistus on Suomessa melko tehokasta, mutta jätevesilaitoksia ei ole suunniteltu nanogrammojen mittaisten kemikaalijäämien poistamiseen. Jäämiä häviää puhdistamoissa kiinnittymällä lietteeseen tai sitten biohajoaminen tekee tehtävänsä. Poikkeuksiakin on, sillä osa aineista voi läpäistä puhdistuksen ja päätyä vesistöön. "Joidenkin lääkeaineiden, kuten epilepsialääke karpamatsepiinin pitoisuudet jätevedessä ja puhdistetussa vedessä ovat samalla tasolla", sanoo Vieno.

Luonnonvesistöissä myös auringon valo hajottaa kemikaaleja, mutta valo voi myös synnyttää uusia yhdisteitä, jotka voivat olla jopa haitallisempia kuin alkuperäinen aine. Kemikaalijäämät puhdistuvat melko hyvin nykyisin käytössä olevilla puhdistusmenetelmillä, kuten aktiivihiilisuodatuksella tai otsonoinnilla. Ne ovat kuitenkin kalliita, ja niitä käytetään lähinnä juomaveden puhdistamiseen. Jätevesiä niillä puhdistetaan harvoin.