Runsas 30 vuotta sitten toteutettu terveyskeskusuudistus tuli Pohjois-Suomeen kreivin aikaan. Vanha kunnanlääkärijärjestelmä oli aikansa elänyt. Yksityislääkärien vastaanotot olivat syrjäkylien asukkaiden ulottumattomissa, pohjoisen harvoilla isommilla paikkakunnilla. Sinne ei ennättänyt, jos tuli hätä, ei kyllä ollut varaakaan.
Terveyskeskukset rakennettiin alusta alkaen hienoon kuntoon ja varustettiin asianmukaisilla laitteilla. Arveltiin, että hyvillä värkeillä ja ammattitaitoisella henkilökunnalla potilaat saavat asianmukaista hoitoa ilman että heidän tarvitsee lähteä lääninsairaalaan apua hakemaan.
Pohjoisen terveyskeskukset ovat tänä päivänä yhä hyvässä kunnossa, mutta henkilökunta niissä alkaa olla uupunutta. Lääkäripulasta on tullut krooninen, eikä lääkäriä saa aina enää edes rahalla. Kunnat ovat laajasti joutuneet turvautumaan keikkalääkäreihin, joita ne tilaavat vuokrausfirmoilta. Esimerkiksi viime vuonna keikkalääkäritoiminnan kustannukset koko maan perusterveydenhuollolle olivat 25-30 miljoonaan euroa.
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä on kuluneen vuoden aikana toiminut ponnekkaasti matkasaarnaajana ja vaatinut terveydenhuollon uudistamista. Ministeri vaatii kunnilta ja kuntayhtymiltä terveyspalveluiden järjestämiseen tehoa. Ministerin puheissa kuuluu tuttu valtiontalouden nuotti: merkittävästi lisää voimavaroja palveluiden järjestämiseen ei ole luvassa.
Saarnat näyttävät tehonneen ainakin täällä pohjoisessa.
Pohjoisen sairaanhoitopiireissä on menossa hankkeita, joilla pyritään tehostamaan terveyspalveluiden saatavuutta ja parantamaan hoitoketjujen toimivuutta. Nyt halutaan myös ottaa irti kaikki hyöty nykyteknologiasta. Se kun mahdollistaa pitkälle menevän yhteistyön esimerkiksi röntgen- ja laboratoriopalveluiden järjestämisessä ilman että terveydenhuollon asiakkaan matka palvelun saamiseksi merkittävästi kasvaa.
Toiminnan tehostaminen terveyskeskuksia yhdistämällä ei sen sijaan saa kannatusta. Pohjoisen väkikin haluaa saada edelleen palvelunsa läheltä. Pohjoisessa terveyskeskusten tai sairaanhoitopiirien yhdistämiskaavailut ovat aina tulleet tyrmätyiksi viittaamalla karttaan ja kilometreihin.
Nykymenolla pienten terveyskeskusten asema on kuitenkin muuttumassa vuosi vuodelta tukalammaksi. Niissä on edelleenkin erittäin ammattitaitoinen ja pätevä hoitohenkilökunta, mutta vuodesta toiseen monessa terveyskeskuksessa jatkunut lääkäripula uhkaa romuttaa koko hyvän palvelujärjestelmän.
Perustuslaissa luvataan kaikille kansalaisille yhtäläiset terveyspalvelut. Palveluiden järjestämisvastuu kuuluu kunnalle. Laki ei tunne eikä tunnista kunnan velkaisuutta tai syrjäistä sijaintia palvelun huonontamisen perustamiseksi. Nyt eduskunta on pukenut tämän vastuun laiksi.
Ensi vuoden maaliskuun alussa voimaan tulevassa laissa on ensimmäistä kertaa kirjattu pykäliin hoitoonpääsyn enimmäisajat, joista ei ole lupa tinkiä. Parhaillaan ollaan sosiaali- ja terveysministeriön johdolla laatimassa hyvän hoidon valtakunnallisia kriteerejä, jotka tulevat velvoittamaan kaikkia sairaanhoitopiirejä ja terveyskeskuksia.
Maaliskuun ensimmäisen päivän jälkeen jokaisesta terveyskeskuksesta on löydyttävä virka-ajan puitteissa terveydenhoitoalan ammatti-ihminen, joka tekee asiakasta koskevan terveydentilan arvioinnin viimeistään kolmantena päivänä siitä, kun asiakas otti terveyskeskukseen yhteyttä. Hoitoon asiakkaan on päästävä kolmessa kuukaudessa ja erikoissairaanhoidon osalta viimeistään kuudessa kuukaudessa.
Viime viikkoina olen kiertänyt Lapin terveyskeskuksia ja tavannut terveydenhuollon ammattiväkeä sekä kuntapäättäjiä. Yhteinen viesti tuntuu olevan, että oman kunnan terveyspalvelut halutaan säilyttää. Kasvavan vanhusväestön hoivan järjestämiseksi on tehty kuntakohtaisia suunnitelmia.
Lääkäripulan vaivaamissa terveyskeskuksissa muu hoitohenkilökunta on joutunut ottamaan entistä suuremman vastuun perusterveydenhuollon toimivuudesta. Jää vain kysymään, mistä löytyvät ne tunnolliset vastuunkantajat terveyskeskuksista sitten, kun nykyisistä hoitajista noin puolet jää ansaitulle eläkkeelle, mikä tapahtuu aivan lähivuosina.
Suomessa ei toisaalta ole koskaan ollut niin paljon lääkäreitä kuin nyt. Joka vuosi tällä vuosikymmenellä alan oppilaitoksista valmistuu enemmän lääkäreitä kuin poistuu työelämästä. Vuonna 2010 lääkäreitä valmistuu noin 600, kun eläkkeelle lähtee runsas 400.
Samanaikaisesti terveyskeskusten lääkäripula näyttää jatkuvan. Lääkäriliiton arvion mukaan maamme terveyskeskuksissa oli viime syksynä joka kymmenes lääkärin virka täyttämättä.
Lapissa viroista täyttämättä oli joka viides. Tänä vuonna tilanne on aavistuksen parempi, mutta hyvään on matkaa. Nuoret lääkärit valittavat perusterveydenhuollon lääkärin virkojen työn pakkotahtisuutta ja byrokratiaa. Erikoissairaanhoidon puolella tunnutaan taas suhtautuvan terveyskeskustyöhön turhan alentuvasti, kun terveyskeskuksien väkeä pitäisi työssään kannustaa.
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän. Miksi ylipäänsä perusterveydenhuollolle ja erikoissairaanhoidolle pitää olla omat lait, kun niiden saumaton yhteistyö on hyvän hoidon saatavuuden edellytys?
Terveyskeskus on terveydenhuoltomme peruspilari. Nimenomaan perusterveydenhuollossa tarvittaisiin nyt kokeneita yleislääkäreitä, jotka osaisivat arvioida oikein ja ripeästi asiakkaan hoidon tarpeen. Silloin myös säästettäisiin erikoislääkärikustannuksia, jotka kaikissa pohjoisen kunnissa ovat nousseet tasaiseen tahtiin. Parhaat ja pätevimmät lääkärit pitääkin saada etulinjaan.