Yksityisiä terveyspalveluja tarjoavien yritysten hinnoissa on huimat erot. Vaikka kyse olisi samasta palvelusta, hintahaitari saattaa revetä kymmeniin prosentteihin. Taksat eri yrityksissä poikkeavat melkoisesti, on sitten kyse röntgenkuvista, laboratoriotutkimuksista tai lääkäreiden vastaanottopalkkioista.
Siellä, missä yksityisiä terveyspalveluiden tarjoajia on enemmän kuin yksi, kuluttajan kannattaa vertailla kustannuksia ja kilpailuttaa palvelun tuottajia. Jopa lääkärille aikaa varatessa ei ole häpeä kysyä, paljonko käynti maksaa ja verrata pyyntöä muiden saman alan lääkäreiden palkkioihin.
Vaikka kilpailutus on vaivansa väärtti ja tuottaa säästöä, ihmiset eivät ole tottuneet vertailemaan terveyspalveluiden hintoja keskenään. Totta on myös se, että maantieteellisesti alan kilpailu ei kosketa isoa osaa kansalaisista. Kilpailijoita kun ei ole.
Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling totesi torstain Kalevassa, että jopa saman lääkäriaseman sisällä lääkärit voivat periä vastaanotoistaan erisuuruisia palkkioita. Tämä on mahdollista, koska he ovat yksityisiä ammatinharjoittajia ja saavat itse hinnoitella omat työnsä.
Kuluttajaliiton tekemä vertailu paljasti muitakin mielenkiintoisia yksityiskohtia. Paitsi, että eri yritysten röntgen- ja laboratoriotutkimusten hinnat poikkeavat toisistaan, hinnat saattavat vaihdella myös saman yrityksen sisällä eri paikkakunnilla.
Esimerkiksi polven magneettikuvaus maksaa terveyspalveluyritys Mehiläisessä Turussa 997 euroa, kun Tampereella samasta toimenpiteestä veloitetaan 500 euroa vähemmän.
Hintaero suorastaan repesi kun rinnalle otettiin myös Tallinnassa toimiva yritys. Se ottaa vastaavasta palvelusta 210 euroa.
Yritykset veloittavat terveyspalveluista juuri niin paljon kuin kilpailussa pärjäämisen kannalta on mahdollista. Siellä, missä kilpailu on kova hinnatkin saattavat joustaa jopa alaspäin.
Jo aikaisemmin tänä syksynä julkisuudessa oli vertailu laboratoriotutkimusten hinnoista. Tuolloin ihmetystä herätti, että vaikka tutkimukset oli analysoitu samassa laboratoriossa, asiakas saattoi joutua maksamaan moninkertaisen hinnan riippuen siitä, missä yrityksessä näyte oli otettu.
Useat terveyspalveluyritykset ovat ulkoistaneet laboratorionäytteiden analysoinnin ja käyttävät siihen samoja yrityksiä. Asiakkaalta perittävän maksun määrää kuitenkin näytteen ottanut yritys.
Hintakirjavuuskuuluu markkinatalouteen, siinä mielessä ei ole huomauttamista. Erisuuruiset hinnat todistavat siitä, etteivät yritykset ole muodostaneet kartellia eli pyrkineet rajoittamaan kilpailua jakamalla markkinat ja sopimalla hinnoista keskenään.
Yksityisten terveyspalveluiden kilpailutus ei ole vielä löytänyt tavallisia kansalaisia. Kilpailun vähäisyys on johtanut viime vuosina palveluiden hintojen nousuun muita kustannuksia enemmän. Tähän tepsii vain yksi lääke: lisää kilpailua. Siinä kuluttajat ovat avainasemassa.
Pääkirjoitus