Uudet lääkärikopterit ovat ehtineet olla toiminnassa alle kaksi vuotta, kun synkät pilvet ovat jo laskeutumassa vaikeuksien kautta luodun järjestelmän ylle.
Valtio on vetämässä pois erillisrahoitustaan ja siirtämässä toimintaan suuntaamansa rahat osaksi peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmää. Tämän pelätään saavan talousvaikeuksiensa kanssa kippuroivat kunnat kiistelemään keskenään. Se johtaisi juuri hyvään vauhtiin päässeen ja vakiintuneet muodot saaneen toiminnan kaatumiseen.
Lääkärikopteritoiminnan talouden järjestäminen oli ongelmallista aina viime vuoden alussa tapahtuneeseen muutokseen saakka. Tuolloin niille turvattiin suora rahoitus valtion budjetista.
Toimintaa organisoimaan perustettiin viiden yliopistollisen sairaanhoitopiirin omistama, voittoa tuottamaton FinnHEMS Oy.
Rahaa toiminnan pyörittämiseen saatiin aikaisemmin Raha-automaattiyhdistykseltä, sairaanhoitopiireiltä ja kansalaisille suunnatuista keräyksistä. Tämä johti siihen, että lennot olivat koko ajan vaakalaudalla. Joissakin rahoitusta organisoineissa järjestöissä ilmenneet taloudelliset väärinkäytökset veivät uskottavuutta keräyksiltä.
Toiminnasta puuttui pitkäjänteisyys, kun sitä ei pidetty kiinteänä osana sairaanhoitoa.
Lääkärikoptereiden tarve on ollut koko ajan ilmeinen etenkin pitkien etäisyyksien Pohjois-Suomessa ja vaikeasti tavoitettavissa saaristoissa.
Lääkärikoptereiden tehtävänä on viedä lääkäri apua tarvitsevan luo nopeasti, muutamassa kymmenessä minuutissa.
Henkilökunta, johon kuuluvat lääkäri, lentoavustaja ja lentäjä, on lähtövalmiudessa koko ajan.
Järjestelmä on kallis ylläpitää, sillä se kattaa lähes koko Suomen. Vuosikustannukset ovat lähes 30 miljoonaa euroa.
Viime vuonna kuuteen eri puolilla maata sijaitsevaan lääkärikopteritukikohtaan tuli kaikkiaan yli 15 000 hälytystä. Tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä on ylitetty jo 10 000.
Lääkärikoptereille on kova kysyntä. Tehtävien määrän arvioidaan kasvavan vuosittain kolmesta viiteen prosenttia vuoteen 2020 saakka.
Toiminnassa on kuitenkin kehitettävää, sillä osa hälytyksistä on turhia. Jopa puolet koptereista komennetaan takaisin tukikohtaansa kesken matkan. Hätäkeskuksissa pitää voida kyetä seulomaan paremmin avun tarvitsijat.
Lääkärikopteritoiminnan pallottelulle pitää saada loppu. Jos tällaiseen palveluun ei ole varaa nykylaajuudessa, tosiasiat on tunnustettava ja toimintaa karsittava. Ainakin pitkien ja hankalien kulkuetäisyyksien alueilla lääkärikoptereiden tarve on ilmeinen.
Jos lääkärikopteritoiminta arvioidaan koko maassa välttämättömäksi, rahoitus on turvattava. Se ei tapahdu siirtämällä vastuuta kunnille, jotka jo muutenkin ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Vanhan rahoitussysteemin palauttamista tuskin kukaan haluaa, sillä se merkitsisi lääkärikopteritoiminnan joutumista tuuliajolle.