"Lääkärihoitaja tietenkin!" Monet muistavat vielä parinkymmenen vuoden takaisin televisiomainoksen, jossa leikki-ikäisiltä lapsilta kyseltiin, miksi he haluavat tulla isona. Mainoksen sympaattisin tyttö piti itsestään selvänä, että hänestä tulee "lääkärihoitaja tietenkin." Tuolloin tytön lausahdukselle vielä myhäiltiin, mutta ei enää. "Lääkärihoitajia" tulee sitä mukaa, kun lääkärivajeesta kärsivissä kuntien terveyskeskuksissa etsitään järkeviä ratkaisuja hoitaa potilaita.
Rovaniemen terveyskeskuksessa hoidon porrastusta on toteutettu hiljaisuudessa ja hyvällä menestyksellä jo 13 vuotta. Sopivaksi havaittujen tehtävien siirrolla lääkäreiltä terveydenhoitajille ja sairaanhoitajille on säästetty vuodessa tuhansia lääkärinaikoja sairaammille ja kiireellisimmille potilaille.
Lääkärivajeen seurauksena syntynyt ja nielutulehduksista alkanut työnjako laajenee koko ajan uusiin tehtäviin. Kokemukset uudistuksesta ovat niin hyvät, että siitä sietää ottaa muuallakin mallia. Neuvoloihin ja työterveyshuoltoonkin uudistuksen ulottanut Rovaniemi lienee edelläkävijä koko maassa, mutta merkkejä uudenlaisen käytännön omaksumisesta on muuallakin.
Pohjois-Pohjanmaalla 14 kunnassa hoitajat ovat tehneet viime vuodesta alkaen osaksi lääkärille kuuluneita töitä. Kansallisen terveyshankkeen projektissa hoitajille haetaan nyt virallisia oikeuksia laajentaa tehtäväkuvaansa ja Kelalta oikeuksia kirjoittaa sinne tarvittavia todistuksia. Ylivieskan lääkäreiltä lähtenyt aloite kertoo asenteiden muutoksesta, jollaista hierarkkisella terveydenhoitoalalla olisi kaivattu jo paljon aikaisemmin.
Nykyäänhän flunssaisia ja pikkuvaivojensa vuoksi asioivia potilaita pompotellaan terveyskeskuksissa aivan turhaa lääkäriltä hoitajalle ja takaisin. Monet vaivat voitaisiin todeta ja hoitaa terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan ammattitaidolla ja kokemuksella potilasturvallisuutta vaarantamatta. "Pikkuvaivoissakin lääkärille"- käytännössä lääkäri turhautuu ja kuormittuu ja potilas saattaa joutua odottamaan apua tarpeettoman pitkään. Lisäksi hoitohenkilökunnan ammattitaito ja ehkä vuosikymmentenkin kokemus jäävät täysimääräisesti hyödyntämättä.
Käytännössähän pitkän kokemuksen omaavan hoitajan rinnalla untuvikko lääkäri saattaa joutua oppipojaksi, vaikka varsinainen vastuu onkin lääkärillä. Kun hoitajan ammattitaitoon kuuluu myös omien rajojensa tunnistaminen ja arviointi siitä, milloin potilas tarvitsee lääkärin vastaanoton, "sopupelille" ei pitäisi olla esteitä.
Tehtävien siirto tilipussiaan roimasti korottaneilta lääkäreiltä hoitajille ei kuitenkaan voi eikä saa tapahtua hoitajien kustannuksella. Oikeudenmukaisuus edellyttää, että aikaisempaa vaativammista tehtävistä ja vastuusta maksetaan sitä vastaava palkka ja järjestetään tehtävien edellyttämä täydennyskoulutus.
Kun kokemukset ovat hyvät, onkin syytä kysyä, miksi uudistuksia harkitaan vasta nyt pakon edessä? Onko kokonaisuuden näkemisen esteenä ollut alalle edelleenkin tyypillinen hierarkkisuus. Onko lääkärikunta vartioinut liian tarkasti omaa reviiriään uupumuksestaan huolimatta, asemaansa korostaen ja etujaan ajakseen? Onko hierarkkinen järjestelmä johtanut siihen, että hoitajat itsekään eivät ole uskoneet ammattitaitoonsa hoitaa vaativampia tehtäviä ja kehittää omaa työtänsä. ?
Onneksi nyt ollaan kuitenkin oikealla tiellä, viimeinkin. Uudistuksessa ei ole syytä takertua pikkuseikkoihin, vaan nähdä metsä puilta.