Exitus ry:n puheenjohtaja Kari Viholainen ja pastori Pekka Elonheimo antavat tukensa eutanasialakialoitteelle (Kaleva 16.10./Lukijalta). Lakiehdotuksen mukaan lääkärin odotetaan antavan potilaalle hänen pyynnöstä kuolettava lääkeannos tietyt reunaehdot huomioiden.
Kirjoituksissa on lainattu haastattelututkimuksia niiltä osin ja siten kuin ne soveltuvat kirjoittajien tavoitteisiin.
Louhialan ynnä muiden 2015 tutkimuksessa kysely lähetettiin 1 003:lle satunnaisesti valitulle työikäiselle lääkärille, joista alle puolet (48 prosenttia) vastasi.
Vastanneista 221 (46 prosenttia) kannatti (täysin tai osittain) eutanasian laillistamista, 23 prosenttia (104) arveli olevansa valmis suorittamaan toimenpiteen, mikäli se olisi laillinen, joskus siinäkin tapauksessa, että potilas on saanut riittävän saattohoidon ja lievityksen kipuihinsa.
Kun keskustelu eutanasiasta aktivoitui syksyllä 2016, keskustelussa lääkärikuntaa sovitettiin kuolemaan johtavan lääkeannoksen antajaksi.
Lääkäriliitto teki 2/17 kyselyn eutanasiasta geriatreille, keuhkolääkäreille ja palliatiivisen erityispätevyyden omaaville (709 jäsentä), joiden ajateltiin eniten hoitavan kuolevia ja vakavasti sairaita.
Kyselyyn vastasi 41 prosenttia (290). Heistä 17 prosenttia – viisi lääkäriä – kannatti eutanasian laillistamista, 71 prosenttia näki saattohoidon kehittämisen tarpeelliseksi.
Vastausprosentit ovat kummassakin kyselyssä matalia, joten Exitus ry ei voi suoraan vetää johtopäätöstä, että ” lääkäreistä lähes puolet kannattaa eutanasiaa”.
Exitus ry katsoo eutanasian olevan eettisesti oikein. Suomen Lääkäriliitto ja Maailman Lääkäriliitto pitävät eutanasiaa lääkärin etiikan vastaisena.
Exitus ry katsoo eutanasian vaatimisen kuuluvan itsemääräämisoikeuteen silloin, kun potilaan kärsimyksiä ei voida helpottaa. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunnan (ETENE) mukaan eutanasia ei ole pelkästään ihmisoikeus- tai yksilönoikeuskysymys (Etenen kannanotto 20.9.2017).
Eutanasian sijaan palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa edistävät toimet parantavat kaikkien potilaiden hyvää hoitoa. Vasta kun ne ovat kunnossa kaikkialla Suomessa voidaan tietää, mitä ovat ne mahdolliset potilasryhmät, jonka kärsimyksiä lääketieteen keinot eivät voi auttaa.
Itsemääräämisoikeus ei poistu potilaalta kuoleman lähestyessä. Lääkäriä ei kuitenkaan kouluteta elämän aktiiviseen päättämiseen lääkkeillä, vaan elämän loppuvaiheen hoitoon, oireiden hallintaan ja saattohoitoon ja myös arvioimaan, milloin elämän pitkittäminen lääketieteen keinoin on hyödytöntä. Hoidolle tulee olla potilaan tai tilanteen mukaan sijaispäättäjän hyväksyntä. Kuolema ei saa olla kenellekään pelottava, kärsimyksiä korostava tapahtuma.
Riitta Antikainen
LT, geriatrian professori
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.