Levonperällä, lähellä Haapajärven rajaa ei ole vuoronumeroita, ei odotushuoneessa köhiviä potilaita. On vain omakotitalo, huone, hiukkasen seinällä roikkuvaa rekvisiittaa ja siviilivaatteisiin verhoutunut lääkäri Jorma Mäntynen.
Auraamattomien ja mutkaisten teiden päässä palvelee kuitenkin mies, jolla on motivaatio, halu ja tahto auttaa sairaita ihmisiä. Se lienee tärkeintä, eikä se, että Mäntysen yksityisvastaanotto sijaitsee syrjäkylällä.
"Jos minä menisin lääkäriin, haluaisin, että minut otetaan vakavasti. Ei riitä, että lääkäri määrää särkylääkettä ja katsoo samalla ikkunasta ulos", Mäntynen kuvaa. Hän tietää, mistä puhuu.
44-vuotias Mäntynen on kiertänyt Turun saariston, Kemijärven, Kemi--Tornio-alueen ja Siikalatvan seudun. Nyt hän tekee 24 tunnin päivystyksen kanssa 41-tuntista työviikkoa akselilla Karstula--Kinnula--Kivijärvi.
"Kerran 14 tunnin päivystyksen aikana Kemissä hoidin 91 potilasta. Ei se hoitoa paranna. Virhemomentti kasvaa", Mäntynen myöntää. Lisäksi marraskuun alusta alkaen hän on pitänyt vastaanottoa kotonaan. Hommaan kuuluvat myös kotikäynnit.
Tietokone on viaton
Mäntynen kokee palanneensa lääkärin työn ytimeen, lähestynyt entisajan kunnanlääkärin työnkuvaa. "Voin olla pihalla korjaamassa autoa tai hakkaamassa halkoja, kun potilas saapuu. Asiakkaalla on kotoisampi olo tulla", Mäntynen veikkaa.
Syrjäkylälääkäri arvostaa sitä, että hänellä on mahdollisuus tutustua potilaisiin. Silloin esimerkiksi puhelimella neuvominen onnistuu helpommin, kun luurin toisessa päässä olevan ihmisen sairaskertomus on valmiiksi lääkärin muistilokeroissa. Kotivastaanotolla on aikaa -- toisin kuin ruuhkaisissa terveyskeskuksissa, jossa lääkärit joutuvat pakosta tekemään liukuhihnatyötä. "Tietokone voi hyvin, potilas huonosti", Mäntynen kärjistää.
Erityisen ilahtuneena Mäntynen puhuu kotikäynneistä. Palvelu, vaikka se ei ole rahallisesti kannattavaa, on arvokasta potilaan kannalta. "Kotikäyntejä tilaavat ne, jotka tietävät, ettei suursiivousta tarvitse vuokseni tehdä. Näen mummon luona se ympäristön, jossa hän elää, kokonaisvaltaisesti. Näen mahdollisten apuvälineiden tarpeen."
"Tarkoitus on, että mummo pärjää kotonaan. Potilaan tulee voida hyvin siellä, eikä lääkärin vastaanotolla, jossa aikaa vietetään kuitenkin vain vähän", Mäntynen selvittää.
Pullaa ja villasukat
Jorma Mäntynen kiistää, että häntä ajaa eteenpäin markkinatalouden voima.
Soile-vaimo toi hänet Levonperälle. 11-vuotias, Turussa asuva Jaakko-poika saa isältään tärkeintä eli aikaa. "Vietän kolme kuukautta vuodesta lomalla. En juokse rahan perässä enkä arvosta sitä. Täältä ei saa mitään mukaansa." "Lääkärinpalkkio syrjäkylällä voisi periaatteessa olla tuoretta pullaa ja villasukat."
Jorma Mäntynen puolustaa yksityisvastaanottoaan ylevämmillä periaatteilla. Hän tietää, millaista on lähteä töistä pois, kun tuntee, ettei ole pystynyt palvelemaan kaikkia ihmisiä tarpeeksi hyvin. Henkilökohtaiset intressit ovat siksi olemassa.
"Kannan huolta, mutta voin myös itse paremmin, kun saan hyvää palautetta potilailta", tohtori tuumaa. Syrjäkylistä poistuvat postit, vähenevät kaupat ja kaikkoavat ihmiset. Mutta eivät kaikki.
"Ne muuttavat, jotka voivat. Eivät vanhukset muuta, eivät pysty. Heidän on helpompi alistua kohtaloonsa. Kylät ukkoutuvat sen takia", Jorma Mäntynen näkee.
