Takavuosina Suomen turvallisuuspolitiikan suuret linjat vedettiin parlamentaarisissa puolustuskomiteoissa, joissa oli mukana niin hallituksen kuin oppositionkin edustus. Sittemmin valmistelutyön on tehnyt hallitus, joka on hakenut linjauksilleen eduskunnan tuen. Oppositio on ollut valmisteluvaiheesta syrjässä.
Päätös perustaa yhteinen turvallisuuspoliittinen seurantatyöryhmä ei ole paluuta komiteakauteen. Ratkaisu ennakoi enemmänkin sitä, että edessä on suuri turvallisuuspoliittinen ratkaisu eli kysymys Natoon liittymisestä tai liittymättä jättämisestä.
Nato-jäsenyyden kannatus on laskenut kansalaisten parissa runsaan kymmenen prosentin tasolle. Pääministeri Paavo Lipposen ajaman seurantaryhmän yksi motiivi liittyneekin juuri matalaan Nato-suosioon. Nato-ratkaisua halutaan valmistella mahdollisimman laajalla poliittisella rintamalla. Se on kaukaa viisasta. Oppositio pääsee vaikuttamaan valmisteluun, mutta samalla se myös sitoo itseään tulevaan ratkaisuun.
Seurantaryhmän avulla saavutetaan myös se, että ainakaan suuret puolueet eivät tee Natosta ensi eduskuntavaalien puruluuta. Lisäksi pääoppositiopuolue keskusta on ollut sivussa suurista ratkaisuista aina vuoden 1998 Emu-päätöksen jälkeen. Keskustan Nato-kannanmuodostuksella on suuri merkitys SDP:lle, kokoomukselle ja RKP:lle, koska vasemmistoliitosta ja vihreistä ei ole juuri luvassa tukea.
Muutkin syyt puhuvat esivalmistelun puolesta. Seuraava selonteko on määrä antaa 2004; seuraavalle hallitukselle olisi jäänyt vähän aikaa sen tekoon. Asiaan vaikuttaa sekin, että Nato ottaa syksyllä enemmän uusia jäseniä kuin yleensä odoteltiin. Merkitystä on samaten sillä, että Venäjän ja Naton suhteet ovat lämpimämmät kuin koskaan.
Seurantaryhmän on määrä tarkastella turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön muutosilmiöitä. Ryhmä ei siis valmistele tulevaa selontekoa. Uusi hallitus päättää ryhmän jatkosta ja sen työn yhteensovittamisesta selonteon valmisteluun. Ryhmää vetää SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kalliomäki. Hän sanoi talvella eduskunnassa ryhmäpuheessaan, ettei Nato-ratkaisuun liity suurempaa dramatiikkaa. Vaikka näin on, se oli tavallaan dramaattinen lausunto. Lipponen kävi Moskovassa kertomassa, että Suomi tekee ratkaisuja 2004. Siihenkään ei liittynyt suurta dramatiikkaa, mutta lausunnon esittämispaikka oli tuskin sattuma.
SDP:n ex-puheenjohtaja Kalevi Sorsa katsoi Kalevan haastattelussa, että Nato-asiasta tulee järjestää kansanäänestys. Hän ei sanonut omaa Nato-kantaansa julki. Voi kysyä, miksi hän asettui kansanäänestyksen kannalle jo nyt, ulkoministeri Erkki Tuomiojan tapaan.