Oulu Laajakaistaliittymät yleistyvät Suomessa vauhdilla. Vuosi sitten laajakaistaliittymiä oli 102 000 ja tämän vuoden alussa niitä oli 274 000. Meneillään on monia EU-rahoitteisia projekteja, ja kunnat ovat rakentaneet verkkoja yhteistyössä teleyhtiöiden kanssa.
Liikenne- ja viestintäministeriö on pyrkinyt suosimaan kilpailua lainsäädännöllä ja luomaan sen avulla uskoa jatkuvuuteen. Käytännössä tällä on tarkoitettu teleyhtiöille myötämielistä ja niiden toimintaa rohkaisevaa päätöksentekoa.
Paikallisten laajakaistahankkeiden toteuttamisessa on edellytetty kuntien osallistumista.
"Valtion tukea ei pidä antaa suoraan teleyritykselle, ainakaan ilman kilpailuttamista, vaan loppukäyttäjille. Ne saavat sitten ostaa ja kilpailuttaa", viestintäneuvos Antti Kohtala liikenne- ja viestintäministeriöstä toteaa.
Esimerkiksi TeliaSoneralla on nyt paljon harvaan rakennettuja alueita. Ministeriöt pelkäävät, että yhtiöt lopettavat verkkojen rakentamisen kokonaan, ellei valtio sitten anna aina rahaa niiden pystyttämistä varten.
Suomi ei halua
"valtion verkkoa"
Viestintäministeriön ja opetusministeriön mielestä kaikki koulut tulee verkottaa laajakaistayhteydellä ja valtion pitää tukea tätä kehitystä.
"Kouluille pitäisi antaa korvamerkittyä rahaa, joka käytettäisiin laajakaistaan. Silloin laajakaista olisi tuotu kylälle ja muutkin saisivat sen. Kouluilla voitaisiin iltaisin opettaa kyläläisiä käyttämään internetiä", Kohtala visioi.
Tärkeänä pidetään myös kirjastojen, terveyskeskusten ja muiden julkisten laitosten verkottamista.
Kouluttamalla ihmisiä yhteyksien käyttöön voitaisiin lisätä kotitalouksien halukkuutta niiden hankkimiseen. Suomalaisista kolmannes on ilmoittanut kiinnostuneensa laajakaistasta.
Ruotsin laajakaistamalli ei sovellu sellaisenaan Suomeen, sanoo viestintäneuvos Antti Kohtala.
Valtion rahan antaminen suoraan verkon rakentamiseen ja sitä kautta "valtion verkon" syntyminen voisi aiheuttaa yksityisten verkkoyhtiöiden vetäytymisen. Suomessa rakentavat ruotsalaisyritykset ovat varmistaneet ennen maihinnousuaan, ettei näin käy.
Ruotsissa Telialla oli alun perin yksinoikeus rakentaa valokaapeliverkkoja, ja se on vetänyt kaapelia lähes jokaiseen kuntaan.
"Ruotsalaiset halusivat vaihtoehtoisen verkon. Ilmeisesti Telian hintaa pidettiin liian kovana. Valtio avusti vaihtoehtoisen valokaapeliverkon rakentamista, jos kunnatkin lähtivät mukaan."
Tärkein kilpaileva rakentaja oli Kraftwerk. Ruotsissa tulokset eivät kuitenkaan nousseet kovin näkyviksi, koska kaikki kunnat eivät lähteneet mukaan yhteyksien toteuttamiseen.
"Kyllä sitä on rakennettu, mutta joidenkin kuntien poisjäännin takia se on jäänyt tilkkutäkiksi. Positiivista mallissa oli se, että kunnat joutuivat tekemään tietoyhteiskuntasuunnitelman. Se vei asioita eteenpäin."
Ruotsissa odotettiin satojatuhansia käyttäjiä, koska kustannuksista luvattiin selviä verotuksellisia etuja. Käyttäjätavoitteesta jäätiin kuitenkin kauas.
Suomessa taas on ollut vuosien saatossa useita verkonrakentajia, jotka ovat tulleet yleisille viestintämarkkinoille.
Finnet ja Sonera rakensivat omia verkkojaan, kun datasiirtokilpailu tuli mahdolliseksi vuonna 1987. Liikenneministeriö yllytti 1990-luvun alussa Imatran voimaa rakentamaan omia valokaapeleita yhdistämällä niitä sähkökaapeleihinsa.