Kilpailu laajakaistayhteyksien markkinoilla on päättynyt. Internet-yhteyksistä on tullut operaattoreille pomminvarmoja lypsylehmiä.
Alun epäröinnin jälkeen suomalaiset ovat siirtyneet hoitamaan internet-asiointia laajakaistayhteyksin. Tuoreen selvityksen mukaan Suomessa oli syys-lokakuun vaihteessa 1,43 miljoonaa laajakaistaliittymää. Suomalaiskodeista joka toisessa surfataan laajakaistan avulla.
Hallituksen tavoite miljoonasta laajakaistaliittymästä ylitettiin viime vuonna etuajassa. Suomessa on nyt EU-maista kolmanneksi eniten laajakaistaliittymiä asukasta kohti laskettuna. Vain Tanska ja Alankomaat ovat pitemmällä, hehkutetaan torstaina julkistetussa kansallisen laajakaistastrategian väliraportissa.
Ensi vuotta koskevat tavoitteet ovatkin kunnianhimoiset. Yleisin yhteysnopeus pitäisi hivuttaa vähintään kahdeksaan megabittiin sekunnissa ja laajakaistaosuuden kaikista internet-yhteyksistä pitäisi nousta jo 90 prosenttiin.
Siihen pääsy olisi ihme, sillä kilpailu asiakkaista näyttää Suomessa tyystin lopahtaneen. Hintojen nopean laskun vaihe kesti pari vuotta. Juuri asiakaskilpailusta johtuva hintojen pudotus sai aikaan laajakaistayhteyksien määrän huiman kasvun. Tänä vuonna on nähty pitkästä aikaa yhteyshintojen korotuksia.
Nyt Suomessa yleisimmin käytössä olevat laajakaistayhteydet eivät ole järin nopeita. Nopeimpien yhteyksien hinnat ovat laskeneet vain nimellisesti.
Nykyhinnoilla moni asiakas tyytyy entiseen palvelutasoon. Kyseenalaisia ovatkin liikenneministeriön raportin päätelmät tämän hetken tilanteesta. Ministeriö tunnustaa hintojen laskun pysähtyneen nimittäen sitä kuitenkin myönteistä kiertoilmaisua käyttäen "hintojen vakiintumiseksi". Ministeriö myös arvioi kilpailun laajakaistamarkkinoilla toimivan.
Väite kilpailusta olisi helpompi uskoa, jos kansa vaihtaisi ahkerasti operaattoreita alenevien hintojen perusteella. Nyt näin ei tapahdu, ja laajakaistamarkkinat näyttävät kuin hyytyneen vanhoihin asemiinsa. Kun esimerkiksi Elisa myi vielä tammi-maaliskuussa 39 000 uutta liittymää, heinä-syyskuussa lukema oli enää vain 7 000.
Operaattorit näyttävät tulkitsevan tilannetta niin, että laajakaistamarkkinat on jo pitkälle jaettu. Nyt ne voivat keskittyä perimään kuukausimaksuja, joiden perusteita maksajat voivat lähinnä ihmetellä. Kerran rakennettu tekniikkahan ei käytössä juuri kulu.
Virallista optimismia henkivä ministeriön raportti tunnustaa tosin sen, että kansainvälisesti Suomen hinnat eivät ole edullisimpia vaan keskitasoa. Voi esimerkiksi kysyä, mitkä edellytykset maassa on nostaa yleisin nopeusluokka 8 megabittiin sekunnissa, kun vaikkapa Oulussa yhteyden normaalihinta on 50 euroa kuussa. Myös kytkentämaksut ovat Suomessa pitkälle yli EU:n keskitason.
Vaikka viranomaisten ei markkinataloudessa kuulu näpelöidä telepalvelujen hintoja, ei liikenneministeriön hallinnonalalla pitäisi myöskään tyytyä nykytilaan. Se jarruttaa hallituksen hyväksymän strategian toteutumista, eikä muutenkaan sovi maahan, joka esiintyy tietoyhteiskuntakehityksen malliesimerkkinä.
Alkajaisiksi ministeriö tai viestintävirasto voisi puuttua juuri kohtuuttomiin kytkentämaksuihin, jotka ovat ensimmäinen jarru operaattorin vaihdolle. Huolta olisi myös kannettava haja-asutusalueista, jonne laajakaistayhteyttä ei saa edes rahalla. Niitä on esimerkiksi niinkin lähellä Oulua kuin Ylikiimingissä.