EU haluaa entistä vahvemmin tukea laajakaistaa. Laajakaista halutaan kaikkien eurokansalaisten ulottuville. Se on hyvä investointi, perussellainen. Sutjakkaan tiedonsiirron mahdollistavia laajakaistaverkkoja on jo laajalti kaupungeissa ja suurimmissa taajamissa, mutta maaseudulle valokaapelia ei ole vedetty yhtä innokkaasti. Kustannukset ovat liian korkeat.
Nyt EU aikoo mukaan jakamaan yritysten, kuntien ja asukkaiden investointikustannuksia. Suomessa on laskettu, että laajakaistayhteyksien rakentaminen kaikkien kotien ja yritysten saataville maksaisi suunnilleen 3,5 miljardia euroa. Kylätasolle asti piuhojen veto kustantaa liki 170 miljoonaa euroa.
Laajakaistamahdollisuus ei tee autuaaksi. Jos joku vetää piuhat peräkylän pikkumökkiin, jonkun pitää raskia hankkia kone, jolla laajakaistaa hyödyntää. Masiinaan ja ohjelmistoihin uppoaa kevyesti toistatuhatta euroa. Siinä tuettaisiin taas Microsoftin ja suurien tietokonevalmistajien varantoja, kun loputkin suomalaiset hyökkäisivät tietokoneostoksille. Lisäksi ropsahtavat käyttömenot.
Moni maksaa kaupungeissa jo nyt vaikkapa 50 euroa kuukaudessa siitä, että pääsee vikkelästi nettiin ja sähköpostille ja voi samalla pälättää lankapuhelimessa. Osalle kansasta kuitenkin varmasti riittää, että netin avaraan maailmaan pääsee pujahtamaan kirjastossa, eli että laajakaista yltää suurimpiin taajamiin, ei ihan joka kylään asti.
Aivan järjetön suunnitelma ei ole. Laajakaistan avulla voidaan syrjäseudulla paremmin hyödyntää telelääketieteen sovelluksia ja petrata yritystoimintaa sekä kilpailukykyä. Maaseudun koulut hyötyisivät ja osa jo hyötyykin erittäin nopeista tietoliikenneyhteyksistä. Niitä käytetään muun muassa kielten opetuksessa. Mutta oppilaille hyötyä olisi myös, jos rahaa olisi tukiopetukseen, harrastekerhoihin, pätevien opettajien palkkaukseen ja pitämiseen alalla.
EU:n tavoitteena on kunnianhimoisesti ja myös kannatettavasti, että maaseutu saisi parempia mahdollisuuksia luoda etätyöpaikkoja. Tavoitellaan alueellista tasa-arvoa. Tahdotaan, että kaikki alueet ovat samanarvoisia tietoliikenneyhteyksien suhteen. Ei tuo ajatus toteudu monella paljon vanhanaikaisemmallakaan saralla.
Suomessa esimerkiksi on ongelmia sananvapauden yhdenvertaisessa toteutumisessa, kun Itä- ja Pohjois-Suomessa on kolkkia, missä Yleisradion televisio-ohjelmat eivät näy kunnolla. Kaikki sodankyläläislapset eivät siis vieläkään näe Pikku Kakkosta.
Mutta pelkkä piuha ei riitä. Tarvitaan taito käyttää nettiä ja sopivia palveluja, joita hakea sieltä. Tarve laajakaistalle olisi varmasti myös hyvä olla olemassa, ennen kuin rakennetaan valtaisia investointeja. Suomalaisista kolmannes on ilmoittanut olevansa edes kiinnostunut laajakaistayhteydestä. Kannattaako sitä siis rakentaa? Tutkimusten mukaan laajakaistan myötä netissä vietetään entistä enemmän aikaa. Onko se terveellistä?
Samainen selvitys tietää, että laajakaistan iloilla nautitaan, kun ihmiset pääsevät nopeasti tutkailemaan aikuisviihdesivustoja sekä musiikki- ja elokuvasivuja. Verkkopeleillä räiskimisen sijasta EU voisi tukea vaikkapa koripallon heittelyä.
Eihän tuo komission hurja haave välttämättä edes toteudu. Ehkä he vain päästävät ilmoille moisen tuhlariaikeen, että suuri yleisö ei huomaisi, kuinka Suomelta aiotaan hiljalleen riistää maataloustukia vaikka ne sentään ovat suoranaisia elinehtoja.