Laajakaistaliittymien määrä kasvaa nopeasti. Pelkästään Oulun seudulla nopea internetyhteys hankitaan tänä vuonna noin 10 000 kotitalouteen tai yritykseen.
Syrjäseudulla laajakaista saattaa kuitenkin jäädä vielä haaveeksi.
Kansallisen laajakaistastrategian tavoitteena on saada nopeat, vaivattomat ja kohtuuhintaiset tiedonsiirtoyhteydet jokaisen suomalaisen saataville vuoden 2005 loppuun mennessä. Jos tavoite toteutuu, Suomessa olisi tuolloin miljoona laajakaistaliittymää. Samalla Suomi nousisi nopeiden tietoliikenneyhteyksien käytössä ja saatavuudessa eturivin maaksi koko Euroopassa.
"Tämäkin vuosi on jo pitkällä, ja ensi vuosi hurahtaa yllättävän nopeasti. Vielä ei ole edes selvillä, millä keinoilla tavoitteeseen lähdetään pyrkimään", Lapin liitossa strategiaa työstävä Jaana Kuula sanoo.
Yli 90 prosenttia lappilaisista asuu joko kuntakeskuksissa tai noin puolen tunnin ajomatkan päässä niistä, joten valtaosalla laajakaistayhteydet olisivat ulottuvilla. Kuitenkin Lapin kotitalouksista arviolta vain noin 40 prosentilla on internetyhteys ja laajakaistayhteys vieläkin harvemmalla.
"Luvut ovat selvästi alle maan keskiarvon. Vaikka mahdollisuuksia olisi, kaikki eivät halua laajakaistaa. Lapissa laajakaistasta pyydettävä vajaan 50 euron kuukausihinta on monille talouksille liikaa, varsinkin jos toinen tai molemmat vanhemmat ovat työttöminä. Nettiyhteyden lisäksi maksettavana ovat myös puhelin- ja tv-laskut", Kuula sanoo.
Vaihtoehtoina digi-tv ja puhelimet
Lapin kylien saaminen laajakaistan piiriin on sekä teknisesti että taloudellisesti hyvin haasteellinen tehtävä, sillä läänissä on noin 350 kylää yhteensä 100 000 neliökilometrin alueella. Jaana Kuula arvioi, että ratkaisuissa todennäköisesti joudutaan käyttämään useita eri vaihtoehtoja.
"Pääasiallinen pitkän matkan siirtoväylä on optinen ja kuparikaapeli, mutta sen rinnalle täydentävänä ratkaisuna tulevat myös satelliittiyhteydet ja mobiiliratkaisut", hän sanoo.
Jo nyt tarjolla on satelliittiyhteyksiä, mutta pääsääntöisesti ne ovat vielä yksisuuntaisia. Paluuyhteydet joudutaan hoitamaa puhelimen välityksellä.
"Muitakin mahdollisuuksia tulee kaiken aikaa. Esimerkiksi digi-television lähetystekniikkaa voidaan käyttää hyväksi syrjäisimmillä seuduilla. Digitelevisioverkon on suunniteltu kattavan lähes kaikki Suomen taloudet vuoden 2005 loppuun mennessä. Internetin jakeluverkkona voidaan käyttää myös matkapuhelimia kuten edge-, gprs- tai 3g-yhteyksiä", Kuula sanoo.
Ohjelmapäällikkö Mikko Väisänen Pohjois-Pohjanmaan liitosta kertoo, että niin maakuntaliitoissa kuin kunnissakin odotetaan nyt valtion päätöksiä syrjäalueiden laajakaistayhteyksien tukemisesta.
"EU:n rakennerahastojen varoja on lupa käyttää yhteyksien rakentamiseen, mutta ne rahat olisivat jostain muusta tärkeästä pois", Väisänen toteaa.
Teliasoneran Lapin aluejohtaja Hannu Heikka kertoo, että heidän asiakkaistaan neljä viidesosaa voi halutessaan liittyä laajakaistaan.
"Jokainen keskustaajama Pohjois-Suomessakin on jo laajakaistan piirissä, ja sivukyliin menemme sitä mukaa, kun se on markkinataloudellista mahdollista", hän sanoo.
TeliaSonera tekee tiivistä yhteistyötä kunnallisten toimijoiden kanssa, josta Heikan mielestä hyvä esimerkki on Rovaseudun elinkeinokehittäjä Eeron kanssa tehty sopimus. Se mahdollisti laajakaistakaapelin vetämisen 31 kylään maalaiskunnan ja Ranuan alueella.
Heikka tietää, että myös muissa kunnissa laajakaista on päivän puheenaihe.
"Kaiken aikaa tutkimme vaihtoehtoja, sillä kaapelin ohella myös langattomat vaihtoehdot kehittyvät. Esimerkiksi mobiiliyhteyksien nopeuksissa lähestytään nykyisiä laajakaistanopeuksia", hän sanoo.
Johtaja Ilkka Haataja Sonerasta kertoo, että laajakaistan saanti syrjäisimpiin taloihin on yhä ongelma. Vaikka adsl-tekniikka kehittyy koko ajan, eletään nyt yleensä noin kuuden kilometrin rajan ehdoilla: sitä kauemmaksi niin sanotusta kyläkeskittimestä ei yhteyden rakentaminen nykyisin lankoja pitkin onnistu.
"Laajakaistayhteyksiä kysytään kyllä paljon sivukylillekin. Jos kunnat saadaan mukaan kustannuksiin kuten esimerkiksi Pyhäjärvellä, Kusamossa ja Vuolijoella, yhteyden rakentaminen saattaa tulla yhtiöille kannattavaksi", Haataja tähdentää.
Vaalan Liminpurolla asuva Kauko Taipalus kyseli jokunen aika sitten laajakaistayhteyttä Soneralta, mutta kauppoja ei syntynyt.
"Asun kuulemma liian kaukana keskittimestä, sinne kun on matkaa reilut kahdeksan kilometriä. Ilmeisesti yhteiskunnan on tultava jollain lailla mukaan kustannuksiin, jos nopeat yhteydet aiotaan saada jokaiselle niitä haluavalla. Yhtiöiltä ei varmaankaan löydy nykytilanteessa kiinnostusta laajakaistan rakentamiseen joka kylälle", Kauko Taipalus pohtii.
Operaattoreille lisää kilpailua
Laajakaistayhteyksien eurooppalaisissa hintavertailuissa Suomi on sijoittunut kalleimpien maiden joukkoon. Kaupungeissa kilpailu toimii, sen sijaan syrjäisemmillä seuduilla tilanne on huonompi.
Palveluliiketoimintajohtaja Kari Putkonen Oulun Puhelin Oy:stä kertoo, että yhtiöiden välisessä tarjouskilvan ansiosta laajakaistayhteyden kytkennän saa Oulun seudulla jo usein maksutta. Kuukausimaksut alkavat jo painua selvästi alle 50 euron ja taloyhtiöiden liittymissä ollaan jo lähellä 30 euron kuukausihintoja.
"Tilauksia tulee nyt niin paljon, että kytkentää joutuu odottamaan 3-4 viikkoa. Tästä on tullut meille yksi tärkeimmistä liiketoiminnan alueista, ja yritämme kyllä vastata kysyntään nopeuttamalla palvelun saatavuutta", Putkonen lupaa.
Liikenne- ja viestintäministeriö on puuttunut asiaan pyrkimällä helpottamaan kilpailua laajakaistamarkkinoilla.
Liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtanen (sd.) haluaa viestintämarkkinalakiin muutoksia, joilla voidaan lisätä kilpailua ja samalla nopeuttaa laajakaistan leviämistä.
"Lakimuutoksella on tarkoitus antaa viestintävirastolle mahdollisuus asettaa enimmäishinnat eräiden laajakaistan tarjonnassa tarvittavien verkkoelementtien vuokrahintoihin. Laajakaistayhteyksien asiakashintoihin ei ole tarkoitus puuttua", Luhtanen kertoo.