Suomi kaupungistui eurooppalaisittain myöhään. Edelleenkin kaupungistumisaste on alle 70 prosenttia. Se kuinka moni suomalainen nyt mieltää itsensä maalaiseksi, selviää Sitran selvityksestä.
Itsensä maalaisiksi näkevien suomalaisten osuus on 19 prosenttia, kaupunkilaisina itseään pitävien 40 prosenttia. Tutkimuksen kiinnostavin tieto on silti se, että 36 prosenttia suomalaisista katsoo olevansa noiden identiteettien välimaastossa, ikään kuin matkalla maalta kaupunkiin -- tai päinvastoin.
Jos enemmän tai vähemmän maalaisiksi itsensä mieltävät laskee yhteen, päästään jo 55 prosenttiin. Tämän jälkeen ei kannata ihmetellä sitä, miksi autojonot etenkin kesäviikonloppuisin suuntaavat kaupungeista kohti mökkejä ja muita maaseudun mielennollauskohteita. Niille maaseutukuntien päättäjille, jotka huokailevat väestön vähentymistä, tuloksen pitäisi antaa lupauksia. Nopeasti ajateltuna mahdollisten maallemuutta-jien määrä lasketaan sadoissa tuhansissa. Etätyö voisi tarjota heille työpaikat, kunhan syrjäseutujenkin laajakaistoihin saadaan riittävästi leveyttä.
Voi kuitenkin olla, että tuollainen ajattelu on liiallista toiveikkuutta. Monen kansalaisen ajattelutapa lienee se, että otetaan ilo irti kummastakin elinympäristöstä. Moni kaupunkilainen nauttii suunnattomasti maaseudusta viikonloppuina ja loma-aikoina, mutta kääntää loman loputtua auton keulan silti hyvillä mielin kohti kaupunkia ja sen tarjoamaa elämää.
Sivutuotteena tutkimus ehkä tuli paljastaneeksi sen, miksi Suomen keskustan kannatus pysyy meillä jatkuvasti parinkymmenen prosentin tuntumassa, vaikka väki valuu kaupunkiin: siellä kaupungissa asuu satojatuhansia kaappimaalaisia.