Suomalaisten ja venäläisten geologien tekemä laaja yhteistyökartoitus antaa viitteitä, joiden mukaan Venäjän puoleisen Karjalan pohjoisosissa Kantalahden ympäristössä olisi laaja alue, joka sisältää platinaryhmän alkuaineita ja timantteja.
"Venäläistutkijoiden tietojen mukaan vyöhyke näyttäisi jatkuvan valtakunnan rajan ylitse Suomen puolelle ja Kuusamoon saakka. Havaintojen varmentaminen vaatii kuitenkin lisäselvityksiä", korostaa uusista tuloksista kertonut tutkimusprofessori Reijo Salminen Geologian tutkimuslaitoksesta.
"Platinaryhmän alkuaineiden esiintymisestä antavat viitteitä mm. korkeat kromi- ja nikkelipitoisuudet", Salminen sanoi keskiviikkona Espoossa Geologian tutkimuskeskuksen seminaarissa. Kokouksessa esiteltiin laajaa suomalais-venäläisenä yhteistyönä toteutettua ympäristön geokemiallista kartoitusprojektia.
Suurimittainen työ
Vuodesta 1993 jatkunut kartoitusprojekti on päättymässä, ja tutkimusalue ulottui Uralilta Leningradin alueelle käsittäen myös koko Suomen, ja se oli laajuudeltaan 1,5 miljoonaa neliökilometriä.
Alueella sijaitsee useita Euroopan pahimpia päästölähteitä, mutta toisaalta myös kenties Euroopan luonnontilaisimpia alueita. Projekti dokumentoi yli 50 alkuaineen ja eräiden radionuklidien alueellisen jakauman, pitoisuustasot ja lähteet Barentsin alueen keskiosissa.
Tulokset osoittavat, että paikallisella perusgeologialla on voimakas vaikutus alkuaineen alueelliseen jakautumaan mineraalisessa maaperässä ja purovesissä. Ihmisen toiminta kuvastuu voimakkaimmin sammalessa ja orgaanisessa maaperässä, joskin niissäkin on geologian vaikutus nähtävissä alueilla, joissa kasvillisuuspeite on vähäinen.
"Ihmistoiminnalla on paikallisesti voimakas vaikutus sekä vesien, orgaanisen maaperän ja sammalten pitoisuuksiin, jotka osoittavat pilaantumisen tyypin. Tulokset eivät kuitenkaan tue ajatusta kaukaa ilmateitse tapahtuvasta saasteiden kulkeutumisesta arktisille alueille. Päinvastoin, paikallisten lähteiden vaikutus on suuri, mutta vain niiden välittömässä läheisyydessä", tähdennetään Geologian laitoksesta.
Tshernobylin turmajäljet
Tshernobylin vuoden 1986:n ydinturman jälkeisen laskeuman vaikutukset voitiin todeta tutkimuksessa vielä maaperän orgaanisessa pintakerroksessa korkeina cesium-isotooppien pitoisuuksina Etelä-Suomessa ja Leningradin alueella, mutta myös edelleen vähäisessä määrin Keski-Karjalassa aina Arkangelia ja Uralia myöten.
"Mitatut pitoisuudet eivät missään olleet terveydelle varallisia", kertoo laboratoriojohtaja Kristina Rissanen Säteilyturvakeskuksesta.
Ydinturman ensimmäisen laskeumavanan reitti kulki ilmavirtausten mukana Ukrainasta Ruotsin ja Suomen kautta Venäjälle. Rissasen mukaan tieto ensimmäisen laskeumavanan ulottumisesta Suomen kautta aina Uralille oli venäläisille uusi tieto.