Kaikkiaan 90 poliisia ja virkamiestä on saanut syytteen urkittuaan poliisin tietojärjestelmästä tietoja mestarihiihtäjä Mika Myllylän kuoleman yksityiskohdista.
Oikeudenkäyntien sarja alkaa tiistaina Joensuussa. Pohjois-Suomessa syytteen on saanut kymmenen henkilöä.
Joensuussa syyttäjä vaatii, että juttu käsiteltäisiin suljetuin ovin ja että asiakirjat määrättäisiin salaisiksi. On odotettavissa, että samanlaisia vaatimuksia kuullaan muissakin oikeudenkäynneissä.
Salailu istuu huonosti nyky-yhteiskuntaan. Mahdollisimman laaja julkisuus on tarpeen myös Myllylä-jutussa, jossa käsitellään yksilön oikeuksien kannalta avainasiaa eli henkilökohtaisten tietojen luottamuksellisuutta.
Salailuvaatimuksen taustalta voi aistia kiusaantuneisuutta siitä, että syytettyinä on poliiseja sekä poliisilaitosten, tullin ja rajavartiolaitoksen henkilökuntaa. Eihän vain haluta suojella ”omia” nololta julkisuudelta?
Viranomaisten on nautittava kansalaisten luottamusta. Lapsellinen urkinta on omiaan rapauttamaan sitä. Jutun mahdollisimman julkinen puinti on tarpeen, jotta luottamus ei rapautuisi. Jutuissa käsiteltävät arkaluonteiset tiedot voidaan varmasti erottaa pidettäviksi salaisina.
Noin joka toisessa tapauksessa urkinnan syyksi paljastui silkka uteliaisuus. Se on tietysti inhimillistä, mutta kun kerran viranomaisilla on paljon luottamuksellista tietoa, niiden itsensä pitäisi olla sen käsittelyssä moitteettomia.
Luvaton tietourkinta on ollut jossakin jopa poliisilaitoksen tapa. Uteliaisuuden lisäksi syyksi on tarjottu tekosyitä kuten tietotaidon ylläpitoa. Rikolliset ovat hyviä keksimään selityksiä, mutta niin näyttävät olevan heitä jahtaavatkin.