Maanjäristyksen vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin ovat käyttökelpoisia, koska ne kuvastavat sen voimakkuutta. Niiden ansiosta tapausta voidaan arvioida epäsuoraan ja korvata laitehavainnon puuttumista. Aihepiiriä tarkastelevaa tieteenalaa nimitetään makroseismologiaksi.
Sen tutkimusmenetelmiin kuuluvat erityiset kyselylomakkeet, joita jaetaan maanjäristyksen tuntuvuusalueen asukkaille ja joilla kootaan seikkaperäisiä havaintoja tapahtumasta.
Aistihavaintojen avulla rajataan maanjäristyksen tuntuvuusalue, jolla tärinää huomattiinilman laitteita. Koko alueen sisältä pyritään erottamaan osa-alueita, joilla keskimääräinen maanliike oli samaa tasoa. Jokaisen paikkakunnan tiedot tiivistetään kokonaislukuarvoksi ja esitetään kartalla. Siitä näkee kätevästi, missä tärinä oli voimakkaimmillaan ja miten se vaimeni kohti tuntuvuusalueen reunoja.
Tiedeväki on edelleen kiinnostunut maanjäristysten seurauksista. Vaikka maanjäristykset havaitaan nykyään heti laitteiden avulla, tuntuvuusalueen määrityksessä on turvauduttava ihmisten havaintoihin.
Ihmiselle 80 vuotta on pitkä aika, mutta luonnonilmiön seuraamiseen se on lyhyt. Voimakkaita maanjäristyksiä sattuu harvakseltaan. Uusi teknologia on helpottanut maanjäristysten tuntuvuushavaintojen keruuta, kun niitä voi palauttaa internetin kautta postitse kulkevien kyselylomakkeiden ohella.
Maanjäristyksistä voi ilmoittaa Helsingin yliopiston seismologian laitokselle internetissä osoitteessa http://www.seismo.helsinki.fi/fi/maanjaristykset/mhavainto.htm. Uusi teknologia helpottaa maanjäristysten tutkimista.
