Siinä se töröttää yksinään, mustanpuhuva, ruttuinen Alfa Romeo 75. Auton viereen on kipattu pari vararengasta, muutama kanisteri moottorinesteitä, tunkki ja työkalupakki.
Aatun äidin Alfaa on lykästänyt arvonnassa. Taakse sivuikkunaan ja toisen ajovalon kohdalle on teipattu komeasti numero yksi.
Numero ykkönen ei ole aivan ensimmäistä kertaa jokamiesluokan kisojen varikolla. Ruttuja ja lommoja on sen verran, että menopelin vuosimallia on turha arvailla.
Vuosimallia ei kannata edes kysyä paikalle pölähtävältä kuskilta Janna Hakalalta. Hänelle riittää se, että autolla pääsee lujaa. Aviomies Sulevi Hakalan homma on tietää autoista vähän enemmän. Työkseen Kittilässä autoja korjaava Sulevi Hakala on vaimonsa mekaanikko.
"Minä olen niin kuin Räikkönen. Minä vain ajan", Janna Hakala sanoo ja huutelee miestään aukaisemaan jumittunutta auton ovea.
Iinatin JM-kisojen vetävimmän auton nimi on kuitenkin kilpa-ajajan itsensä mukailema Anssi Kelan hittibiisistä Mikan faijan BMW.
"Aatu on mun poika, vuosi ja kaksi kuukautta", Janna Hakala myhäilee ylpeänä.
Veri veti
rattiin
Aatu on ollut äitinsä autourheiluharrastuksessa mukana alusta saakka, tai ainakin melkein. Ensimmäisen kerran Janna Hakala istui JM-auton ohjaamoon syksyllä 2004, ja Aatu syntyi kesäkuussa 2005.
"Niinhän se menee, kun oikein laskee", Hakala naurahtaa.
Tällä kertaa Aatu ei ole Iinatissa katsomassa, kun äiti antaa kyytiä autolle. Pikkumies jäi kotiin isosiskonsa Savannan ja isoäitinsä, "ämmin" hoitoon.
"Ei se vielä näistä hirveästi ymmärrä, vaikka onkin kova automies - heiluttelee kovasti rattia ja päristelee."
Äiti ja isä ymmärtävät senkin edestä. Janna Hakala sanoo pitävänsä vauhdista.
"Saa ajaa lujaa ihan luvan kanssa."
Kilpaa-ajaminen oli kiehtonut Janna Hakalaa jo pitkään, ennen kuin hän pääsi kokeilemaan touhua kaksi vuotta sitten. Veri veti rattiin, ja kertakokeilusta Hakala oli koukussa.
"Ensimmäinen kerta oli unohtumaton. Sulevi ja Eino Härö hommasivat auton ja laittoivat saman tien kisaan ajamaan. Minä kun luulin, että olisin saanut harjoitella vähintään puoli vuotta. Tuntui, että on vuoden vitsi lähteä ajamaan kilpaa ihan kylmiltään", Hakala muistelee.
Kokemuksia
ja kavereita
Scuderia Pallaksen järjestämä kisa oli Kittilän ainoalle JM-kuskille tämän kesän viides ja koko uran kymmenes. Kovalla innolla alkanutta harrastusta hidasti Aatun syntymä. Viime kesän ensimmäiset kisat menivät vauvakiireiden vuoksi sivu suun.
"Ei minulla vieläkään ole sen kummempia kilpailullisia tavoitteita. Kierretään nyt kisoja ja kerätään kokemuksia", Hakala sanoo.
"Tämä on meille vähän kuin lomailua: näkee maisemia ja tapaa mukavia kavereita."
Kittilästä on kisoihin yleensä sen verran pitkä matka, että reissusta pitää ottaa kaikki mahdollinen irti. Iinatissakin Hakala starttasi naisten ja nuorten luokan lisäksi sekä yleiseen että etuvetokardaani-luokkaan. Kokemusta kertyi viiden lähdön verran.
Toiveet naisten ja nuorten luokan finaalipaikasta menivät finaalikarsintalähdön toisen kierroksen ensimmäiseen kurviin ja ohitusyritykseen ahtaassa paikassa.
"Vähän lipsahti auto käsistä, mutta siinä oli pakko yrittää - eihän minulla ollut mitään hävittävää. Vähän harmittaa."
Samassa mutkassa oli mukavasti ruuhkaa myös etuvetokardaani-luokan erälähdössä. Hakalan ja Alfa Romeon meno päättyi tällä kertaa siihen.
"Tuli pari uutta lommoa, ja joku tanko meni poikki", Hakala sanoo ja vilkaisee varikolla yksinään seisovaa numero ykköstä.
Aatun äidin Alfan vasen eturengas vinksottaa sen näköisenä, että mekaanikolla on ensi viikolla töitä.