Kaleva
Kuusamo Ei kyitä pelätä kannata, mutta jos ei kuitenkaan halua retkillään niitä kohdata, kannattaa suunnistaa pohjoiseen, vaikkapa Oulangan kansallispuistoon.
Kyyt ovat puiston alueella niin harvassa, että niitä varta vasten etsimään tulleilla Tamás Tóthilla, Tibor Kovácsilla, Gábor Merczegillä ja Szaboles Zá-roczkyllä oli lähdettävä hakemaan niitä puiston ulkopuolelta.
Miehet ovat unkarilaisia tutkijoita, ja onneksi Oulangan biologisen aseman oma tutkija Antti Huttunen oli kaivanut esille osoitteen, jonne nelikko saattoi mennä kyyjahtiinsa. Se oli Sallan Karhujärvi, josta löytyikin peräti kahdeksan yksilöä tutkimustarpeisiin.
"Selvittelin ennalta kyiden esiintymistä Pohjois-Kuusamon alueella, ja itse asiassa se osoittautui täällä niin harvalukuiseksi, ettei seudun monet vanhemmatkaan ihmiset olleet sitä koskaan tavanneet", Huttunen kertoo.
Tummuudesta
on hyötyä
Oulankajoen rantaniityillä kyitä tosin tiedetään joskus vilahtaneen, mutta näitä satunnaisia luikertelijoita olisi voinut olla vaikea löytää, vaikka Tamás Tóth onkin touhussa varsinainen ekspertti.
Kepillään hän painaa tapaamansa käärmeen varovasti maata vasten pään kohdalta, ja nostaa sen sitten niskasta pussiin.
Joskus Tóthilla on hanskat kädessään käärmeitä pidellessään, mutta yleensä hän pärjäilee myrkkyhampaisten kanssa kanssa avokäsin.
Sallalaiskyyt ovat olleet asemalla vähän ihmeissään, tutkijoilla kun on tapana pyöritellä niitä vaikka mihin malliin.
Niiden tumma väri on ollut kiinnostava, joskin odotettukin piirre, minkä matelijatutkijat sanovat olevan sopeutuman pohjoisen kylmiin oloihin.
Tumma väri sitoo lämpöä vaaleaa enemmän, ja näin ne pääsevät saalistusmaillaan nopeammin hyvään iskuun hallaistenkin kesäöiden jälkeen.
Verensokerit
syyniin
Tutkijat epäilevät, että kyillä saattaa olla muitakin konsteja selvitäkseen levinneisyysalueensa pohjoisilla äärirajoilla.
Niinpä kyyt joutuvat kauhukseen antamaan verinäytteenkin, ennen kuin ne pääsevät kotoiselle Karhujärven pakettipellolle taas mielipuuhaansa eli myyriä ja muita pikkuotuksia jahtaamaan.
Näytteistä selvitetään muun muassa kyiden verensokeri, eikä olisi järin iso yllätys, jos se osoittautuisi suuremmaksi kuin mitä etelän kyillä. Etenkin talvella siitä olisi apua talvehtimiskivikoiden koloissa, sillä pitäähän autoissakin olla sitä väkevämmät pakkasnesteet, mitä pohjoisempana ollaan.
Unkarilaisia tutkijoita kiinnostavat käärmeiden ohella myös sammakot ja sisiliskot, joita löytyy sitten helposti aseman lähimaastostakin.
Ryhmän johtaja Tibor Kovacs sanoo, että lämpö, ilmasto ja valoilmasto auringon ultraviolettisäteilyineen ovat merkittäviä matelijoiden elämää sääteleviä tekijöitä, ja niiden vaikutuksista vaihtolämpöisiin halutaan tarkempaa selvyyttä akselilla Keski-Eurooppa-Tunturi-Lappi.
Eli muuallakin Pohjois-Suomessa matelijat saavat olla kesän aikana valppaina, jos eivät halua joutua unkarilaisten sormeiltaviksi.
Heidän tutkimustyönsä liittyy eurooppalaiseen Lapbiat-hankkeeseen, jossa on Pohjois-Suomesta mukana Oulangan biologisen aseman ohella kaikki eri tutkimuslaitosten kenttäasemat - "koko maailman paras verkosto", kuten Antti Huttunen kehuu.
Kaksivuotinen hanke näkyy Oulangan biologisella asemalla jatkossakin. Sen kuluessa asemalla vierailee kaikkiaan kahdeksan kansainvälistä tutkijaryhmää.