Kolme vuosikymmentä sitten Suomen kaupungeissa ja muissa suuremmissa taajamissa pesi vain yksi kyyhkyslaji, kesykyyhky eli pulu. Taajamien keskustoissakin runsaana pesivä pulu jakoi ihmisten mielipiteet jyrkästi kahtia: toisten mielestä lintu oli kaupunkia ulosteillaan likaava kiusankappale, toisten mielestä se läsnäolollaan toi keskustojen kivierämaihin edes hitusen inhimillisyyttä ja toivoa arjen harmauteen.
Kaksijakoinen suhtautuminen lajiin aiheutti sen, että se ei saanut pysyvää jalansijaa kaikissa suurissakaan taajamissa. Puluja surmattiin jatkuvasti tarkoituksena estää pesimäkannan muodostuminen. Niitä metsästettiin myös ravinnoksi. Varsinkin pula-aikoina pulupaisti kuului ruokalistalle monessa taloudessa.
Balkanin kautta Eurooppaan levinnyt turkinkyyhky aloitti Suomen valloituksen 1970-luvun loppupuolella Lounais-Suomesta. Kymmentä vuotta myöhemmin Etelä-Suomen metsäpuiden suurissa koloissa pesivä uuttukyyhky alkoi vaivihkaa pesiä taajamien laitojen suurimmissa puistoissa ja pihapiireissä. Kaupunkien taajama-alueille se ei kuitenkaan vielä ole levittäytynyt.
Viimeksi taajamiin on kotiutunut suurin ja runsaslukuisin kyyhkyslajimme, sepelkyyhky. Keski- ja Länsi-Euroopassa sen on yleinen puistolintu, mutta Suomessa pesintä kaupunkien puistoissa ja esikaupunkipihoissa alkoi alle kymmenen vuotta sitten.
Nyt se on Etelä-Suomen taajamissa yleinen pesimälaji ja on valtaamassa kaupunkeja jo Oulun läänissäkin.
Sepelkyyhky asutti Turun nopeasti
Vaikka sepelkyyhky on pesinyt Länsi-Euroopan kaupungeissa jo kauan, sen pesintä taajamissa oli meillä tuntematonta vielä 1990-luvun alussa.
Suurin syy siihen oli vanha metsästyskulttuurimme - ihmisen läheisyyteen uskaltautuneet yksilöt ammuttiin viimeistään syksyn metsästyskaudella eikä taajamapesinnän perinnettä päässyt syntymään.
Metsästyslakia ja eläintemme rauhoitusmääräyksiä uudistettiin parikymmentä vuotta sitten. Samaan aikaan asenteissa tapahtunut luonnon monimuotoisuutta paremmin ymmärtävä muutos mahdollisti 1990-luvun puolivälissä sepelkyyhkyn ensimmäiset pesinnät kaupunkialueiden pihoilla ja puistoissa. Siitä alkoi vyöry, joka käsittämättömän nopeasti toi lajin pesimälinnuksi taajamiin.
Paras esimerkki muutoksen rajuudesta ja nopeudesta on Turku, jossa sepelkyyhky on muutamassa vuodessa kotiutunut esikaupunkialueiden pihojen ja kaupungin puistojen tyyppilinnuksi. Samalle pihalle saattaa kuulua aamuisin kymmenkunta kujertavaa yksilöä ja katujen varsilla niitä istuu puhelinlangoilla tai valaisinpylväissä parhaimmillaan sadan metrin välein.
Useimmissa Etelä-Suomen taajamissa sepelkyyhky aloitti pihojen valtauksen vasta tämän vuosituhannen puolella ja runsastuu nyt huimaa vauhtia. Keski-Suomessakin taajamapesintää on tapahtunut jo joidenkin vuosien ajan.
Pihoilla olevilla lintujen ruokintapaikoilla säännöllisesti vierailevat sepelkyyhkyt ovat parin viimeisen vuoden aikana herättäneet hämmennystä ruokkijoissa Kajaania ja Oulua myöten. Pesimäkanta on syntymässä taajamiin siis jo Oulun läänissäkin.
Uuttukyyhky ei piharuokaile
Eteläisimmässä Suomessa melko vähälukuisena pesivä uuttukyyhky on kolopesijä, joka kärsii suurten puunkolojen häviämisestä hoitometsistä. Esikaupunkialueilla ja kaupunkien vanhoissa puistopuissa koloja ja pesäpönttöjä olisi, mutta uuttukyyhky ei ole siitä huolimatta kunnolla kotiutunut niihin.
Kaupunkien laitametsissä se pesii, samoin maalaistalojen pihoissa. Esimerkiksi Turun Ruissalossa ja lähisaarissa on vahva, satojen parien suuruinen pesimäkanta.
Jostain syystä uuttukyyhky ei ole oppinut hyödyntämään pihoilla olevia lintujen ruokintapaikkoja. Se etsii edelleen ravintonsa pelloilta, joita aivan taajamien tuntumassa ei ole tarjolla.
Jonkin verran uuttukyyhkyt käyttävät taajamien ulkopuolella olevia ruokintapaikkoja keväällä muutolta palattuaan. Niille kelpaavat kaura ja ohra, auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä ne vierastavat.
On todennäköistä, että uuttukyyhkytkin lähitulevaisuudessa oppivat tulemaan pihojen ruokintapaikoille ravinnon hakuun ja sen myötä kotiutuvat taajamiin.
Oppimista helpottaa, että sepelkyyhkyt, joiden seurassa uutut usein etsivät ruokaansa, vierailevat pihoilla jo pikku parvina.
Pienet kyyhkyset
ovat harvinaisia
Pienet kyyhkyslajimme, turkin- ja turturikyyhky, ovat pesimälinnustossamme uusia tulokkaita. Turkinkyyhky on sopeutunut taajamapesintään.
Joidenkin kaupunkien puistoissa ja pihoilla on muutamien kymmenien parien pesimäkanta, kirkonkylissä pesii yksittäispareja. Suomen pesimäkanta lienee nykyisin noin 200 paria ja se kasvaa hiljalleen.
Turkinkyyhky on pääosin paikkalintu, jonka runsastumista rajoittavat kylmät talvemme. Kaikissa Pohjoismaissa on todettu turkinkyyhkyjen määrän romahtavan ankarien talvien seurauksena.
Turturikyyhky on Etelä- ja Kaakkois-Suomen viljelysseutujen metsälintu. Pesimäkanta on noin sata paria, mutta se on kasvamassa. Laji pesii Euroopassa yleisesti kaupunkien ja kartanoiden puistoissa ja vierailee meilläkin usein lintujen ruokintapaikoilla.
Turturi on pitkämatkainen muuttaja, joka on hiljalleen levittäytymässä pohjoisemmas. Ilmaston lämpeneminen nopeuttaa leviämistä ja laji voi kotiutua meilläkin yleiseksi pesimälajiksi. Jos niin käy, se takuuvarmasti tulee asuttamaan myös taajamat.
