Ketkä ovat nykyään tunnetuimmat suomalaissäveltäjät maailmalla? Ilman tarkkoja tutkimuksia tai edes Google-hakujen määrää voinee turvallisesti heittää kehiin neljä nimeä.
Jean Sibelius on ylhäisessä yksinäisyydessään, Magnus Lindbergin ja Kaija Saariahon jälkeen listan sulkee Einojuhani Rautavaara, joka täyttää tänään 80 vuotta.
Nuori Rautavaara tuli suosiolla noteeratuksi "piireissä". Aarre Merikanto kirjoitti oppilaastaan vuonna 1954 näin: "...alle 30-vuotiaiden säveltäjiemme parissa hän on ainoa, jolla on kaikki mahdollisuudet jatkuvaan kehittymiseen, myös synnynnäinen ´se jokin´, jota ilman ei suuria saada aikaan."
Myös Sibelius asettui uran tukijaksi. 1955 hän sai Koussevitzky-säätiöltä syntymäpäivälahjakseen stipendin annettavaksi nuorelle säveltäjälle Yhdysvalloissa opiskelua varten.
Sibelius päätyi Rautavaaraan, joka opiskeli pari vuotta New Yorkin Juilliard-musiikkikoulussa Vincent Persichettin johdolla sekä kahtena kesänä Tanglewoodissa, opettajinaan Roger Sessions ja Aaron Copland.
Kriisissä
sinfonioista
Rautavaara havaitsi olevansa kriisissä kahden ensimmäisen sinfonian syntymisen jälkeen.
Vanhemman säveltäjäkollegan Erik Bergmanin neuvosta hän lähti Asconaan opiskelemaan moderneja tekniikoita Wladimir Vogelin johdolla.
Kohua herätti muun muassa dodekafoninen ooppera Kaivos, joka osallistui sävellyskilpailuun, mutta jäi vastoin juryn kantaa palkitsematta, koska Sartre-vaikutteista librettoa pidettiin poliittisesti väärän värisenä.
Muutoin Rautavaara on osoittanut ilmiömäistä kykyä voittaa kilpailuja, niin koti- kuin ulkomaisia.
Voittojen sarjan aloitti erään yhdysvaltalaisen kustantamon puhallinorkesterikilpaan laadittu A Requiem in Our Time, spontaanin nerokkuuden aito ilmaus, josta tulikin säveltäjän läpilyöntiteos.
Luopuminen
modernista
1960-luvun lopulta lähtien Rautavaara on vähitellen luopunut niin sanotuista moderneista tekniikoista ja palannut tonaliteettiin.
Kaiken kaikkiaan on sinfonioiden, oopperoiden, konserttojen (muun muassa Cantus arcticus linnuille ja orkesterille) kamarimusiikkiteosten, sooloteosten, kuoroteosten ja laulujen sarja poikkeuksellisen komea.
Oma lukunsa on ortodoksinen mystiikka, jota edustavat esimerkiksi Vigilia ja pianosarja Ikonit.
Heikentyneestä terveydestä huolimatta Rautavaaran luomistyö jatkuu edelleen.