Suomen läntistä naapurimaata Ruotsia on totuttu pitämään nuhteettomana kansankotina ja korkean moraalin tyyssijana. Sen johtajat ovat esiintyneet hyvien asioiden puolesta pahaa vastaan ja jopa maailman omanatuntona.
Kansankodissakin näyttää olevan päivänvaloa kestämättömät hämärät nurkkansa. Viime viikolla julkisuuteen tuli Ruotsin lähihistorian ehkä tympein nurkkaus, kun kaksi entistä prostituoitua väitti, että jopa pääministereitä kävi 1970-luvulla tuolloin vielä alaikäisten tyttöjen asiakkaina. He vaativat valtiolta yhteensä kahden miljoonan kruunun vahingonkorvauksia ja anteeksipyyntöä.
Jos paljastukset ovat totta, rikokset ovat mitä ilmeisimmin vanhentuneita. Tämä ei silti tee tyhjäksi tarvetta selvittää tapahtumat perinpohjin. Oikeuskanslerin tekemän selvityksen periaatteellista merkitystä vain kasvattaa se, että naiset mainitsivat asiakkaikseen kaksi pääministeriä, Olof Palmen ja Thorbjörn Fälldinin.
Geijer-juttuna tunnettu seksiskandaali on putkahtanut julki Ruotsissa useita kertoja. Tuolloinen poliisiylijohtaja varoitti muistiossaan Palmea siitä, että puolalaisprostituoitujen kanssa asioinut oikeusministeri Lennart Geijer oli Ruotsille turvallisuusriski. 1991 julki tullut muistio osoitti valheelliseksi Palmen väitteen, ettei poliisi olisi varoittanut häntä turvallisuusriskistä. Muistiossa asiakkaiksi mainittiin myös sekä Palme että Fälldin.
Oikeuskansleri Göran Lambertz on ilmoittanut tutkivansa, miksi syyttäjäviranomaiset painoivat aikoinaan asian villaisella. Naisten asianajaja katsoo, että tuolloin oli riittävästi esitutkintamateriaalia nostaa syytteet heidän asiakkaitaan vastaan. Asianajaja väittää, että materiaalista vaiettiin joidenkin asiakkaiden korkean poliittisen aseman takia.
Väite on vakava, mutta sen perusteita ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Asian vakavuudesta kertoo se, että jos tuomioita olisi jaettu tuolloin, ne olisivat voineet olla jopa neljä vuotta vankeutta. Nykypäivän Ruotsissa alaikäisiin sekaantumisesta rapsahtaa vielä kovempia tuomioita.
Nolo skandaali on otettu Ruotsissa vastaan vaivautuneesti. Kansankodin arvolle ei oikein sovi, että jotkut sen poliittisista johtajista osoittautuisivat henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan epäkelvoiksi kaksinaismoralisteiksi. Voi tietysti kysyä, miksi naiset lähtivät ajamaan juttua näin korkealla profiililla vasta nyt. Se on kuitenkin sivuseikka. Jupakasta jää kansankodin perään kysymysmerkki.
Ruotsi tekisi itselleen palveluksen tutkimalla asian lopultakin loppuun asti.
paakirjoitus@kaleva.fi