Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juha Hänninen kirjoitti (Kaleva 27.10./Lukijalta) otsakkeensa ”Kiusaaminen saatava kuriin” alla osuvasti, ettei Suomi tarvitse enää yhtään kiusaamalla työkyvyttömäksi saatettua ihmistä.
Hännisen näkökulma osoittaa, että hän on selvästikin avannut oven näkymään, jonka soisi saavan laajempaakin huomiota. Kiusaamista esiintyy todellakin yhteiskunnasamme kaikkialla ja kaikissa muodoissa. Kysymys on ihmisen vääristyneestä vallankäytön muodosta. Ihmiseen tarrautuneesta taipumuksesta, josta kärsii koko keho.
Yli 30 vuotta asianajajana on ollut omalla kohdallani se oven avaus, josta näkymä ihmisyyteen on minulle lopullisesti avautunut. Olen myös joutunut todistamaan sitä, kuinka kaikkein suojattomin yhteiskuntamme osa eli lapset jäävät yhä useammin osattomaksi riittävästä hoivasta ja huolenpidosta. Sen seurauksena ihmiset sortuvat usein kiusaamaan toisiaan jopa ennen aikuistumistaan.
Aikuistuttuaan nämä syrjäytyneet ja osattomat ovat kehittyneet vallankäytössään narsismin uralle, jossa korkeimpana lakina on valinnanvapaus ja yksilön vääristynyt oikeudentaju, jonka mukaan jokaisen on saatava tehdä sitä, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Rakkaudesta ja huolenpidosta syrjäytyneen ihmisen tunne-elämää ei mikään hivele kauniimmin kuin lähimmäisten pakkovaltaiseen hallinnointiin viettelevä kutsumus.
Puheenjohtaja Hänninen kääntää huomion mielestäni aivan oikein syrjäytymistapahtuman alkulähteille eli perheisiin. Nykyisin jälkimodernissa kilpailuyhteiskunnassa perhettä hajottavat voimat ovat pääsemässä voitolle, koska emme tunnista niitä. Meillä ei ole luontaista vastuskykyä, koska moderni totalitarismi on pukeutunut uusiin vaatteisiin.
Yhteistä on kuitenkin sama, jonka jo muun muassa Stalin ja Hitler aikanaan oivalsivat. Todellinen vallankumous edellyttää ihmisten sosiaalisten siteiden ja erityisesti perhesiteiden hävittämistä. Vasta tämän jälkeen ihminen ”vapautuu” seuraamaan pidäkkeittä vallassa olevaa ideologiaa ja uusia annettuja arvoja.
Minulle on suotu mahdollisuus tavata viime vuosina koululaisia Gideon-vierailujen yhteydessä ja samalla olen voinut ottaa puheeksi myös koulukiusaamisen teemoja. Tämän ohella sain tänä vuonna kutsun saapua esittelijäksi Holokausti -näyttelyyn, joka järjestettiin Oulussa syyskuussa 2018.
Kaksi viikkoa kestäneessä näyttelyssä koululaisryhmille esiteltiin ihmisen äärimmilleen viritettyä kiusaamisviettiä, jonka uhreina olivat tuossa yhteydessä pääosin juutalaiset.
Puheenjohtaja Hänninen käytti tuonkin tilaisuuden avajaisissa teemaan liittyvän painavan puheenvuoron, jonka soisi saavan laajempaa kuulijakuntaa. Uskon, että me kaikki tuossa tilaisuudessa ja näyttelyssä läsnä olleet pääsimme osalliseksi kiusaamisen kokonaisvaltaisemmasta ymmärtämisestä.
Kysymys siitä, miten suhtautua kohtaamaamme kiusaamiseen, on aiheellinen. Hiljaisen seuraajan malli on valitettavan yleinen. Toivoa on sen suhteen, että kiusaamiseen yhtyjien määrä ei ole ainakaan vielä yhtä suuri kuin hiljaisten seuraajien. Mielestäni taipumusta kiusaamiseen ei vähennetä ainakaan lasten keskuudessa pakkovaltaisin keinoin. Oivallinen ja oikeamielinen huoltaja kasvattaa lapsena rakkaudella.
Timo Nikula
asianajaja
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.