Olen kipukroonikko. Kirjoitan itseni ja monen muun kipukroonikon puolesta. Olen potilasaktivisti, ja törmään lähes päivittäin kertomuksiin, joissa äärimmäisen kipeä ihminen ei ole saanut tarvitsemaansa kipulääkitystä, saatikka sitten asiallista kohtelua Oulun seudun yhteispäivystyksessä.
Se on virheluulo, että kipuun tottuisi. Ikävä kyllä voin kertoa, että siihen ei totu. Kun kysymys on pitkittyneestä neuropaattisesta kivusta, niin se syö ihmistä sisältä, ja tekee arjessa selviämisestä haasteellista. Joskus täysin mahdotonta.
Meillä kipukroonikoilla on varmasti kotona melkoinen lääkearsenaali, ja ”hihassa” tukku lääkkeettömiä kivunhallintakeinoja. On opeteltu Mindfullnesit ja oikea hengitystekniikka. Jokainen tekee parhaansa.
Ja jokainen kipukroonikko on oman kipunsa paras asiantuntija. On nöyryyttävää saada päivystyksessä vastaansa joku kiireinen lääkäri, jonka asenne on kipua vähättelevä. Useasti olen kuullut, että leimataan jopa lääkkeiden väärinkäyttäjäksi.
Siinä vaiheessa, kun kipukroonikko menee päivystykseen kiputilanteensa kanssa, niin kaikki keinot on kotona kokeiltu. Ei kukaan kipukroonikko lähde huviksensa istumaan tuntikausiksi päivystykseen asenteella, että ”kokeillaan, saisiko tuolta mitään”.
Vähintä, mitä lääkäri tilanteessa voi tehdä, on lukea etukäteen ihmisen sairauskertomus. Ja jos siellä on diagnoosi, joka kertoo, että ihmisellä on joku kipusairaus, niin silloin ihmisellä on oikeasti hätä.
Kun ”tavallinen” ihminen menee kipeänä päivystykseen vaikkapa migreenin kanssa, niin hän saa kipupiikin nopeasti. Sama homma, kun ”Matti Meikäläinen” venäyttää selkänsä. Kipupiikkiä ja lihasrelaksanttia saadaan kyselemättä.
Kipukroonikolle sanotaan, että ”valitettavasti meillä ei ole antaa sinulle mitään”. Siinä mielessä totta, että kipukroonikolla on jo päivittäislääkkeissä vahvoja kipulääkkeitä, epilepsialääkkeitä, relaksantteja ynnä muuta.
Silloin lääkäriltä vaaditaan enemmän tietoa. Tai tietoa siitä, että keneltä voi kysyä neuvoa. Silloin hänen pitää soittaa lääkärille (kivunhoitoon erikoistunut lääkäri), joka tuntee lääkkeet.
Omasta kokemuksesta tiedän, että anestesialääkäreillä on tietoa, miten kipukroonikko saadaan kivuttomaksi tai lähes kivuttomaksi, huolimatta siitä, että ihmisellä on jo voimakkaat kipulääkkeet käytössä.
Kysymys ensihoidon vastuulääkärille Matti Martikaiselle ja muille päättäville henkilöille. Miksi Oulun seudun yhteispäivystyksessä ei konsultoida anestesialääkäriä, kun kipukroonikko tulee päivystykseen kipukohtauksessa? Miksi kipukroonikko ei edelleenkään saa asiallista hoitoa ja kohtelua, vaikka tiedän, että lukuisia valituksia asiasta on tehty?
Pia Puumalainen
kipukroonikko, potilasaktivisti
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.