Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen ilmaisi Kalevassa julkaistussa haastattelussa (10.3.) huolensa siitä, etteivät silminnäkijät ole enää halukkaita kertomaan havainnoistaan viranomaisille ja saapumaan todistajiksi oikeuteen.
Oikeudessa todistaminen koetaan epämukavaksi, ja se saattaa aiheuttaa pelkoa. Haluttomuutta saapua todistajaksi lisää myös se, ettei siihen käytettyä aikaa korvata täysin todellisten taloudellisten menetysten mukaan. On kohtuutonta olettaa todistajan maksavan työstä ottamistaan rokulipäivistä ja saapuvan oikeuteen pelkästä velvollisuudentunnosta.
Silminnäkijähavainnoilla on aina ollut tärkeä rooli oikeutta jaettaessa. Vaikka tekninen kehitys on helpottanut rikosten selvittämistä, se ei ole poistanut tapahtumaa todistamaan joutuneiden ihmisten havaintojen merkitystä. Tunnetusti mikään ei korvaa ihmissilmin nähtyä.
Nissisen mukaan entistä useammin kuulee, ettei todistajaksi joutunut aio enää vastaisuudessa kertoa näkemisistään viranomaisille, koska hänellä on enemmän tai vähemmän oikea kuva siitä, mitä tästä seuraa. Kokemukset oikeudenkäynneistä ovat monesti epämiellyttäviä. Jos silminnäkijä piiloutuu, menetetään oikeusturvan toteutumisen kannalta yksi merkittävistä työkaluista.
Silminnäkijöiden todistusten aitoutta testataan oikeudessa usein kysymällä sellaisia epäoleellisia yksityiskohtia, joita on todella vaikea muistaa. Tämä tulee monelle yllätyksenä ja saattaa rehellisen ihmisen hämilleen.
Suomalaista oikeuslaitosta syytetään hitaudesta. Mitä enemmän rikoksesta kuluu aikaa, sitä hatarammiksi myös muistikuvat käyvät.
Vaikka itse tapahtumien kulku olisikin piirtynyt selvästi silminnäkijän mieleen, oikeuden utelemat pienet yksityiskohdat saattavat unohtua. Näin syntyy epämukavuuden tunne, jota tuskin kukaan haluaa kokea siinä tilanteessa.
Todistajien kannalta asia muuttuu vielä pulmallisemmaksi, jos juttu menee hovioikeuteen, joka myös haluaa kuulla silminnäkijöitä. Tällöin jutun käsittely venyy entisestään. Vaikka kysymys ei olisikaan kovin suurista asioista, koko prosessiin saattaa kulua useita vuosia.
Nissinen osuu naulankantaan todetessaan, ettei muisti parane ajan kuluessa.
Käräjäoikeuksien taltiointien pitäisikin riittää todistajien lausunnoiksi hovioikeudessa. Kunnollisten videointilaitteiden hankkiminen käräjäoikeuksiin maksaisi nopeasti itsensä takaisin.
Oikeusturvan kannalta on suorastaan kohtalokasta, jos tapahtu-
mien silminnäkijät jättävät kertomatta näkemisistään.
Oikeusjärjestelmä täytyy rakentaa sellaiseksi, etteivät silminnäkijöiden käyttäytymiseen voi vaikuttaa sen enempää pelko omasta kohtalosta kuin taloudellisetkaan seikat.
Melko usein hovioikeuskäsittely on Nissisen sanoja käyttäen huono käräjäoikeusuusinta. Painopiste pitäisikin siirtää käräjäoikeuksiin. Tämä edellyttää niiltä perusteellista työtä, johon oikeusvaltiossa on osoitettava riittävät resurssit.