Raahe Erityistä tukea tarvitsevien nuorten parissa työtään tekevät ammatilliset erityisopettajat kaipaavat oppilaitosten johdolta enemmän tukea työlleen. Rehtoreiden toivotaan myös kiinnostuvan opettajien jaksamisesta.
Ammattiopisto Luovin palveluksessa 18 vuotta erityisopettajana työskennelleen Heikki Kinnusen tekemän tutkimuksen mukaan ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan puhua pahimmillaan jopa johtamisongelmasta.
"Monissa tapauksissa oppilaitoksen johto on etäällä varsinaisesta opettajan arjesta. Johdon tulisi tukea hyvin laaja-alaisesti ammatillisen erityisopettajan työskentelyä, mutta käytännössä erityisopettajan kuunteleminen ja hänen vaikuttamismahdollisuutensa koetaan hyvin eriarvoistavaksi", tulkitsee Kinnunen eläköityneiden erityisopettajien mielipiteitä.
Rehtorin tai oppilaitoksen johtajan toivotaan tapaavan myös erityisoppilaita säännöllisesti. Jos johto pysyttelee vain omassa linnakkeessaan, ei se Kinnusen mielestä kerro opiskelijoiden arvostamisesta.
Lokakuun alussa itsekin eläkeläiseksi siirtyvä Heikki Kinnunen sanoo tehneensä tutkimuksen nostaakseen keskusteluun huhuina liikkuneet tiedot siitä, mitä mieltä kokeneet erityisopettajat ovat asioista. Keskeinen kysymys on se, mitä tukea erityisopettaja saa vetäessään haasteellisia nuoria? Mietittävää on siinäkin, onko oppilaitoksen koko henkilöstö oikeasti sitoutunut siihen, että oppija voi hyvin?
"Joissakin oppilaitoksissa johto ei jaksa kiinnittää huomiota erityisopettajien jaksamiseen. Murheellista on sekin, että joskus erityisopettajien mielipide ei ole johdon silmissä minkään arvoinen. Olen itse nähnyt monien kollegoiden uupuvan näiden asioiden edessä", kolme vuotta sitten ammatillisen erityisopettajan työstä eläkkeelle jäänyt Manu Pitkänen vahvistaa.
Hän myöntää oppilaitoksen olevan puun ja kuoren välissä yrittäessään vastata nykyisiin tiukkoihin tulosvaatimuksiin.
"Siinä tilanteessa heikoimmat opiskelijat tahtovat jäädä jalkoihin, koska heistä ei saada irti taloudellista tulosta. Erityisopetuksessa lähtökohtana pitäisi kuitenkin olla se, että jokaisella ihmisellä on ihmisarvo", toteaa Pitkänen.
Syrjäytymässä olevien kouluttaminen kannattaa
Suomessa on yhä enemmän syrjäytymisvaarassa olevia, erityistukea tarvitsevia nuoria. Tällaisistakin nuorista voi tulla hyviä työntekijöitä, kunhan koulutukseen kiinnitetään erityistä huomiota.
"Erityistukea tarvitsevien määrä on lisääntynyt valtavasti. Onneksi on olemassa paljon hyviä esimerkkejä siitä, että näistäkin oppilaista voi tulla jotakin. Ei tätä työtä muuten jaksaisikaan", Raahen ammattiopiston erityisopettaja Ari Hannus toteaa.
Aloittaessaan erityisopettajana 1995 Hannus oli oppilaitoksen ainoa erityisopettaja. Hän on iloinen siitä, että erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden lisääntyessä myös erityisopetuksen resursseja on lisätty.
"On laskettu, että syrjäytyneen elämänkaaren hinta on noin miljoona euroa. Yhteiskunnan kannattaa panostaa heihin, sillä se tulee varmasti paljon halvemmaksi kuin antaa heidän jäädä kadulle", sanoo Hannus.
Hän on Kinnusen ja Pitkäsen kanssa samaa mieltä siitä, että erityisopettajan työssä ei pysty vetämään perinteistä opettajan roolia.
"Työ ei ole pelkästään ammattiin opettamista, vaan monen kohdalla opetus alkaa ihan elämäntaitojen hallinnasta. Itse koin olevani enemmänkin vierellä kulkija kuin opettaja", Manu Pitkänen sanoo.