Kolumni

Kyse on tur­va­pai­kan- hakijan oi­keus­tur­vas­ta

Millaiset olot Romanian romaneilla oikeasti on, jos Sodankylän pimeys ja pakkanen houkuttavat enemmän kuin paluu kotimaahan?

Millaiset olot Romanian romaneilla oikeasti on, jos Sodankylän pimeys ja pakkanen houkuttavat enemmän kuin paluu kotimaahan? Jo neljästä Euroopan unionin jäsenmaasta turvapaikkaa hakeneen romaniseurueen ilmaantumisesta oltiin Sodankylässä syystä kummissaan: mistä ihmeestä vähäpukeiset turvapaikan etsijät löysivät paikalliselle poliisiasemalle?

On käynyt ilmi, että seurue oli tulossa Ruotsista Tornion kautta Rovaniemelle, mutta kolkutuksiin ei Napapiirillä vastattu, ja seurue jatkoi matkaansa Sodankylään. Lapin retkeily jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Tällä hetkellä seurueesta osa on Lappeenrannassa, osa Joutsenon vastaanottokeskuksessa odottamassa mitä tuleman pitää.

Sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) ei ole varmasti ainoa, joka ei ole ihastunut tällaiseen unionin sisäiseen matkailuun. Näin ei pitäisi päästä tapahtumaan, vaan pykälien olisi täsmättävä EU-maissa päällekkäisen työn ja turhauttavan kiertelyn välttämiseksi.

Kun Eurooppaan nyt haetaan yhtenäisiä sääntöjä, on tarkoin pidettävä huolta siitä, etteivät turvapaikanhakijat joudu heitteille. Asetuksia ei voi laatia vain viranomaisten tarpeisiin, vaan pääpaino on pantava pakolaisten oikeusturvasta huolehtimiseen.

Ulkomaalaislaki on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä, ja valmista pitäisi olla toukokuun ensimmäiseen päivään mennessä. Lakiesitys yritettiin saada puihin jo edellisen hallituksen aikana, mutta eritoten pikakäännytyksestä ja perheiden yhdistämisestä ei löytynyt ajoissa yhteistä linjaa.

Suomessa on ollut käytössä jo muutaman vuoden ns. nopeutetun käsittelyn periaate. Lainmuutos on selvästi vähentänyt perusteettomien hakemusten määrää, mutta siinä on myös vakavia ongelmia.

Pakolaisneuvonnnan mukaan turvapaikanhakija on jäänyt vaille hänelle kuuluvaa oikeusapua, kun määräajassa ei ole ollut mahdollista hankkia lakimiestä. Yhdistys on ollut valmis kuoppaamaan pikamenettelyn. Ainakin sen kriittinen tarkastelu olisi vähintä mitä nyt pitäisi tehdä.

Käytännössä Suomessa on ollut nimenomaan pikamenettelyn käyttöönöoton jälkeen tapauksia, että toinen pakolainen on saanut päätöksen kolmessa päivässä, toinen kolmessa vuodessa, eivätkä turvapaikan hakijan taustassa tai syissä hakea turvaa ole ollut välttämättä suuria eroja.

Kansalaisjärjestöt ovat arvostelleet jo edellisen hallituksen askarointia ulkomaalaislain kanssa siitä, ettei heitä ole kuultu, eikä lakia valmistellessa ole huomioitu kritiikkiä, jota nimenomaan nopeutetut menettelyt ovat saaneet.

Järjestöt korostavat, että ulkomaalaislaki on tärkein ulkomaalaisen asemaa koskeva laki. Se koskee myös useita keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia. Ulkomaalaislaissa kyse ei siis todellakaan ole vain viranomaisten yhteistyön parantamisesta, vaikka se siltä nyt julkisuudessa käytävän keskustelun perusteella näyttääkin.

Pikakäännytys rikkoo kansalaisjärjestöjen mukaan Euroopan ihmisoikeussopimusta ja Geneven pakolaissopimusta. Järjestöt korostavat, ettei mitään maata voida kaikissa tilanteissa pitää täysin turvallisena jokaisen yksilön kannalta. Pakolaisjärjestöt ovat jopa epäilleet, että poikkeustapauksiin tarkoitettu pikakäännytys on otettu yleiseen käyttöön.

Turvapaikan hakijoiden joukossa on epäilemättä onnenonkijoita, mutta kansalaisjärjestöjen huoli liian tiukasta seulasta on aiheellinen. Täytyy olla aikaa, halua ja mahdollisuuksia tutkia tapaus tapaukselta, eikä vain hutkia menemään. Vaikeita asioita, totta. Juuri siksi kritiikkikin pitäisi pureksia kunnolla, eikä vain sysätä syrjään.