Ylä-Lapin todellinen juopa alkaa selvitä. Vastakkain ei olekaan poronhoito ja metsätalous.
Metsäkiistan sovittelutilaisuudessa keskiviikkona Inarissa puhuivat vain äkäiset miehet, mutta puhetta johti pieni ja sitkeä lappilaisnainen
Hannele Pokka
. Hänen äänensä oli niitä harvoja, jotka eivät värisseet.
Mikä sitten sai sitkeiden Lapin äijien äänen niin ohueksi?
Jos vastaus olisi yksinkertaisesti metsä, kiista olisi pieni ja paikallinen. Oikeasti juopa on kansallinen, jopa kansainvälinen, eikä se ehkä ratkea ilman YK:n ja EU:n väliintuloa.
Äkkiseltään kiista kuulostaa olevan vain siitä, kuinka paljon metsiä hakataan. Inarin kunnassa on puoli miljoonaa hehtaaria metsää. Metsähallituksen mukaan puolet tästä kuuluu metsätalousalueeseen eli on hakattavaa metsää.
Valtion metsiä hallinnoiva laitos onkin hakkauttanut metsistä 150 000 kuutiota puuta vuodessa, kunnes hakkuita vähennettiin kaksi vuotta sitten 135 000 kuutioon.
Keskiviikkona Inarin suomalainen kunnanjohtaja
Reijo Timperi
vaati epätoivoisesti hakkuiden lisäämistä vanhaan kuutiomäärään. Häntä tukivat suomalaiset poromiehet, joiden mukaan poro ei välttämättä tarvitse vanhoja metsiä.
Poroisäntä
Viljo Hurun
mielestä poronhoidon olisi pitänyt jo loppua, jos metsätalous haittaisi poroja kuten väitetään. Myös paliskuntain yhdistyksen toiminnanjohtaja puhui kuin poronhoidon ja metsätalouden kiista olisi helposti soviteltavissa.
Jos vain edelliset neuvottelisivat keskenään, sopu olisi ilmeinen ja nopea.
Kiistassa on kuitenkin iso mutta. Keskustelutilaisuudessa muuttui ääni kellossa, kun saamelaiset avasivat sanaisen arkkunsa.
Saamelaiskäräjien puheenjohtaja
Pekka Aikio
sanoi poronhoidon olevan saamelaisille yhä luontaistaloutta. Vapaasti laiduntava poronhoito on alkuperäiskansan ikiaikainen kulttuuri.
Sana kulttuuri on kuitenkin vieras Inarin kunnan johdolle ja kenties myös Metsähallitukselle. Neuvotteluissa puhutaan rahasta, työpaikoista ja muuttoliikkeestä. Metsähallituksen johtajan
Hannu Jokisen
mukaan kyse on 40 tai 50 työpaikasta.
Saamelaiskulttuurin vuoksi Pekka Aikio ja saamelaispaliskunnat esittivät hakkuiden rajoituksia. He esittivät myös, että saamelaisten kotiseudulla puut kaadetaan moottorisahalla, jotta työpaikat säilyvät.
Käytännössä saamelaiset toivovat 90 000 hehtaarin vähennyksiä hakkuualueisiin, mikä vähentäisi Metsähallituksen hakkuut puoleen.
Ympäristöministeriön luonnonsuojelujohtaja
Ilkka Heikkinen
oli ainoa suomalainen, joka ymmärsi, mistä oli kysymys: saamelaisten oikeudesta maihin.
Maakysymys on Suomessa edelleen ratkaisematta. Jos saamelaiset omistaisivat poronhoitomaansa, ongelmaa ei syntyisi.
Inarissa voi käydä niin kuin Suomessa on käynyt jo satoja vuosia: saamelaiset ovat hävinneet maansa pala palalta. Pieni metsäkiista muistuttaa taas kaikkien alkuperäiskansojen epätoivosta.
Intiaaneilla oli Amerikassa aikoinaan laaja manner mutta lopulta vain reservaatit.
Jos suuremman voima ja kovat arvot vievät Inarissa voiton, tulevaisuudessa saamelaisten elämäntyyliin voi tutustua vain Siida-museossa.