Suomen sisällissotaa tarkasteltaessa täytyy professori Juha Siltalan mukaan muistaa, että sodan osapuolet eivät olleet niitä, millaisiksi ne on usein jälkeenpäin kuviteltu.
Valkoiset eivät olleet hampaisiin asti aseistautuneita protofasisteja, vaan Suomen porvarit olivat hänen mielestään enemmän tai vähemmän populistisia ja reformistisia.
-- Punaiset taas eivät olleet mikään ammattivallankumouksellinen joukkio, joka otti turvallisuuskoneiston haltuunsa ja heitti vastustajat tyrmään. Sen kummempaa sosialisointiohjelmaakaan heillä ei ollut.
Molemmille osapuolille yhteistä oli vastapuolen epäinhimillistäminen.
-- Toinen puoli kuvattiin ahneeksi, seksuaaliseksi ja murhanhimoiseksi. Toisen sanottiin haluavan syödä tekemättä työtä ja raiskata sekä valmistelevan vastapuolen edustajien päästämistä päiviltä, Siltala kuvaa.
Traumaattisinta sisällissodassa hänen mielestään on se, että terroriin kykenivät tavalliset ihmiset, jotka sen tehtyään palasivat jälleen tavallisiksi ihmisiksi.
-- Terrorissa ei ollut kyse siitä, että jotkut äärimmäisyysmiehet pääsivät toteuttamaan sadistisia mieltymyksiään. Sen sijaan kyse oli siitä, että molemmat osapuolet yrittivät rauhoittaa hallussaan olevan alueen. Kyse oli sodankäynnin omasta logiikasta. Siviiliväestön terrorista oli Siltalan mukaan tullut 1900-luvun sodissa osa strategiaa, ei pelkkä patologinen lieveilmiö.