Vantaan käräjäoikeus on tuominnut maastohiihdon entisen päävalmentajan Kari-Pekka Kyrön salakuljetuksesta ja petoksen yrityksestä 80 päiväsakkoon. Sakoista vähennetään Kyrön tutkintavankeudessa istuma aika, jolloin maksettavaksi jää 76 päiväsakkoa, yhteensä 456 euroa.
Oikeuden mukaan Kyrö toi Hollannista Suomeen epo- ja kasvuhormonia vuosina 1999-2000. Lisäksi hän valehteli asianomistajana STT:n dopinguutista käsittelevässä oikeudenkäynnissä väittäessään, ettei suomalaisessa hiihtourheilussa käytetty dopingia hänen valmentaja-aikanaan.
Epoa käytetty
Valtionsyyttäjä Pekka Koponen ja STT asianomistajana vaativat Kyrölle ehdollista vankeusrangaistusta. Koponen ei torstaina osannut sanoa, valittaako hän oikeuden päätöksestä.
Kyrö ei suostunut kommentoimaan asiaa STT:lle.
Oikeus totesi, ettei yksikään todistusseikka yksinään riittäisi tuomitsemiseen, mutta kokonaisuudessaan vakuuttava näyttö osoittaa Kyrön syyllisyyden.
Kyrön on selvitetty hankkineen lääkeaineita Hollannista, ja hänellä on ollut mahdollisuus tuoda ne Suomeen. Lisäksi on selvitetty, että ainakin epo-hormonia on Suomessa käytetty.
Epo-hormonin käytöstä kertoivat oikeudessa Hiihtoliiton entiset lääkärit Juha-Pekka Turpeinen ja Pirkka Mäkelä. He kertoivat muun muassa havainneensa hiihtäjien veriarvoissa muutoksia, joihin on vaikea löytää muuta selitystä kuin epon käyttö.
Kasvuhormonin käytöstä ei ole samankaltaista näyttöä. Lääkärien mukaan sen käytön vaikutuksia ei voida havaita, joten käytön osoittaminen on vaikeaa. Oikeuden mielestä riittävä todiste kasvuhormonin maahantuonnista on se, että kasvu- ja epohormonia on tuotu samasta paikasta samaan aikaan ja epon käyttö Suomessa on osoitettu.
Turhautumista
Kyrön puolustus vetosi oikeudessa siihen, että Kyrö on osallistunut antidopingtyöhön ja pyrkinyt edistämään dopingtestien kehittämistä. Oikeuden mukaan tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Kyrö olisi voinut tuoda maahan kiellettyjä aineita. Hän on saattanut lopulta turhautua siihen, että muissa maissa käytetään hänen käsityksensä mukaan kiellettyjä menetelmiä kiinni jäämättä.
Turhautumiseen viittaa oikeuden mielestä Kyrön sanomalehti Keskisuomalaiselle antama haastattelu. Siinä hän puhui varsin avoimesti ajautumisestaan urheilun kielletylle vyöhykkeelle.
Oikeuden mielestä on ymmärrettävää, että kunnianhimoinen valmentaja on voinut ajatella kiellettyjä keinoja tarvittavan tavoitteiden saavuttamiseen. Kyrön kunnianhimoisuus on seikka, joka tuli oikeudessa ilmi usean todistajan lausunnoissa.
Oikeudessa Kyrö myönsi tienneensä vain plasmalaajentajien käytöstä.
Petos ei onnistunut
STT julkaisi 1998 uutisen, jonka mukaan Hiihtoliiton johdossa olisi tiedetty kasvuhormonin käytöstä suomalaisessa hiihdossa. Uutista käsiteltiin käräjäoikeudessa jo ennen salakuljetusta, joten Kyrön katsotaan yrittäneen tahallaan harhauttaa oikeutta vasta hovioikeudessa sekä valituslupahakemuksessaan korkeimmalle oikeudelle. Hän pysyi ylemmissä oikeusasteissa käräjäoikeudessa esittämässään väitteessä, ettei tiedä mitään dopingaineiden käytöstä suomalaisessa hiihtourheilussa.
Petos jäi yritykseksi, koska Helsingin hovioikeus kumosi Helsingin käräjäoikeuden Kyrölle määräämän vajaan 17 000 euron vahingonkorvauksen. Myöskään korkeimman oikeuden erehdyttäminen ei onnistunut, koska valituslupaa ei asiassa myönnetty.
Vantaan käräjäoikeus katsoo tuntuvan sakkorangaistuksen riittävän Kyrölle, koska petoksen yritykseen liittyy hänen kannaltaan lieventäviä seikkoja. Kyrön olisi epäilemättä ollut vaikea muutoksenhakuvaiheessa ilmoittaa hormonien käytön alkamisesta. Ei ole väitetty, että hän olisi tuonut hormoneja maahan ennen STT:n dopingjutun käräjäoikeuskäsittelyä. Petoksella tavoitellun edun määrä ei siksi ole selvillä. Osan korvauksista voi katsoa koskevan aikaa, jolloin Kyrö ei vielä oikeasti tiennyt hiihdossa mahdollisesti käytetyistä hormoneista. Osan voi katsoa ennakoivan STT:n uutisesta myöhemmin Kyrölle aiheutuvia haittoja.
Kyrö määrättiin maksamaan asianomistajille korvauksia oikeudenkäyntikuluista. STT:lle hänen on maksettava 5 000 euroa, STT:n entiselle päätoimittajalle Kari Väisäselle 3 000 euroa ja dopinguutisen kirjoittaneelle Johanna Aatsalo-Salliselle 3 600 euroa.