Haukiputaan Virpiniemen ABC-tallin maneesissa seisoo toppavaatekerroksiin sonnustautunut, erehdyttävästi tutun näköinen mies. Hän jakelee ohjeita kouluratsastaja Emilia Kaikkoselle, 19, jonka posket punoittavat siihen malliin, ettei tytöllä pakkasesta huolimatta ole ollenkaan kylmä.
Mies on mallina, poliitikkona, toimittajana, eläinten oikeuksien puolestapuhujana ja ennen kaikkea huipputason kouluratsastajana tunnettu Marko Björs, 39, Kaikkosen valmentaja.
Vauhdikas touhu ei katsojan silmään vastaa ollenkaan sitä kuvaa, jollaiseksi kouluratsastustreenin kuvittelisi. Kouluratsastushan on tunnetusti melko pikkutarkkaa puuhaa.
"Markon treeneissä ei nysvätä!" pamauttaa punaposkinen Kaikkonen hymyillen.
Läsnä joka sekunnissa
Kaikkonen tutustui Björsiin jo poniaikoinaan, mutta nyt yhteistyö on ollut jo puolentoista vuoden ajan säännöllisempää. Enimmäkseen Kaikkonen on majaillut hevosineen Etelä-Suomessa Björsin silmän alla muutamia viikkoja tämän tästä, mutta nyt etälukion kirjoitukset ovat pitäneet kellolaisen kotisedullaan. Björs on siis lentänyt valmentamaan suojattiaan, jota kehuu vuolaasti tummat silmät sädehtien.
"Emppu on poikkeuksellisen lahjakas nuori kouluratsastaja, joka on kova tekemään töitä ja jolla on järkevä ja hevoslähtöinen asenne työskentelyyn", Björs suitsuttaa.
Björs tietää mistä puhuu. Hän itse on ammentanut taitonsa maamme kouluratsastuksen konkarittarelta, Kyra Kyrklundilta.
"Ratsastus ja ratsastuksen valmentaminen ovat yhdenlaista kädentyötä. Minä sain aikanaan olla vuosikaudet Kyran kisällinä, ja noista vuosista jäänyttä tietotaitoa haluan puolestani jakaa valmennettavilleni. Koen sen niin, että minulla on tässä asiassa vastuu. Haluan synnyttää niitä isompia virtoja, ratsastustaidon ja kokonaisvaltaisen hevosmiestaidon eteenpäinviemistä", Björs muotoilee.
Valmentaja on satoja hevosia kouluttaneen Björsin mukaan yksi kanta kolmiosta, hevosen ja ratsastajan lisäksi.
"Osallistuin jokin aika sitten urheiluvalmentajien kurssille, jossa muiden lajien valmentajat äimistyivät ratsastusvalmennuksen intensiivisyyttä. Meidän lajissammehan valmentaja on mukana kuin haukka koko treenin ajan. Ratsastuksessa sekuntikin on pitkä aika, ja valmentaja on käytännössä läsnä joka sekunnissa, kesti treeni sitten kaksikymmentä minuuttia tai puolitoista tuntia."
Narsistista masokismia
Björs haluaa olla valmennettavilleen auktoriteetti, muttei mikään jyrisevä jumala.
"Auktoriteetti ei saa perustua pelolle. Ihminen on kuin eläin: ei kukaan opi, jos pelkää. Luottamus ja oppiminen tulevat kunnioituksen kautta. Minulle valmennettavani ovat myös kavereita."
Björs ei myöskään ole mustasukkainen valmennettavistaan.
"Useamman valmentajan kuunteleminen on ehdottoman hyvä juttu ja kannustan valmennettaviani imemään oppia myös muilta kuin minulta. Tuuliviirinä säntäilystä ei kuitenkaan ole mitään hyötyä. On harmillista, että tässä lajissa vaihdetaan valmentajaa usein heti, kun tuntuu ettei edistystä hetkeen tapahdu. Pohjimmiltaanhan kouluratsastus on narsistisen masokistinen laji: mitä enemmän opit, sitä enemmän huomaat olevan parannettavaa", Björs nauraa.
Vaikka Björs itse on kouluratsastaja, hänellä on valmennettavinaan myös este- ja kenttäratsastajia. Ja monen tasoisia. Oulusta Björs jatkoi pitämään kurssia Tornioon, ja muun muassa Joensuussa, Vaasassa ja Turussa hän vierailee säännöllisesti.
"Melkein joka viikonloppu tulee oltua reissusta. Eihän tästä hommasta paljoa käteen jää, mutta tämä kuuluu siihen vastuuseen, josta puhuin. Haluan tehdä tätä muista syistä kuin rahan takia."