Kyproksella olisi ollut ainutlaatuinen tilaisuus astua yhtenäisenä Eurooppaan. Kreikkalaisen puolen äänestäjät tahtoivat toisin, ja näin ongelmat vain jatkuvat.
Joskus on tilanteita, jolloin asiat näkee ulkoapäin selkeämmin tai ainakin toisin kuin läheltä. Maailmassa järjestetään harvoin demokraattisia äänestyksiä, joiden lopputulos saisi yhtä yksiselitteisen tuomion kaikkialta kuin nyt tapahtui Kyproksella.
Kyproksen kreikkalaisten selvän enemmistön kantaa on kunnioitettava, mutta se ei estä sanomasta, että toisenlainen lopputulos olisi ollut paljon parempi Euroopalle ja koko kansainväliselle yhteisölle - ja mikä tärkeintä, myös saarelle itselleen.
YK:n pääsihteerin Kofi Annanin valmistelema suunnitelma saaren yhdistämisestä, josta lauantaina äänestettiin, ei varmastikaan ole täydellinen. Mikään suunnitelma ei voi olla, kun on ratkaistava tämänkaltaisia vaikeita ja kipeitä asioita. Suomessa ja monessa muussakin Euroopan maassa tiedetään aivan riittävän hyvin, miltä kotiseutujen menettäminen vieraille tuntuu.
Mutta Kyproksella olisi nyt ollut käsillä todellinen mahdollisuus saaren mielettömän jaon lopettamiseksi. Kyproksen kreikkalaiset eivät ilmeisesti kunnolla hahmottaneet, että historiallinen mahdollisuuksien ikkuna oli auki kenties vain nyt ja tässä. Heidän oletuksenaan näytti olevan, että myöhemmin voidaan neuvotella vielä parempi ratkaisu.
Tuo oletus saattaa olla perinpohjaisesti väärä, sillä ulkomaailma on tyystin kyllästynyt Kyproksen jaon aiheuttamaan ongelmaan. Euroopassa vallitsi syvä toive siitä, että Kypros olisi astunut EU:n jäseneksi yhtenäisenä. Toisenlainen äänestystulos olisi tuonut suuren määrän tukea ja myötätuntoa ja olisi vaikuttanut hyvin myönteisesti koko EU:n laajenemisen tunnelmaan.
Nyt tilanne on se, että vain kreikkalainen puoli, joka äänesti yhdistymiselle ei, astuu unioniin - saaden siellä varsin viileän vastaanoton. Yhdistymistä kannattanut turkkilainen puoli jää ulkopuolelle kauppasaarrosta kärsivänä epävaltiona, jonka vain Turkki on tunnustanut.
Tämä asetelma saattaa nyt muuttua. Äänestyksen jälkeen turkkilaisen Pohjois-Kyproksen eristäminen entiseen tapaan ei enää tunnu mielekkäältä. Yhdysvallat on antanut viitteitä siitä, että se saattaa tosiasiallisesti tunnustaa Pohjois-Kyproksen olemassaolon. EU:n on löydettävä jotkin ratkaisut siihen, että sillä on jatkossa maaraja valtion kanssa, jota ei ole olemassa.
Kansanäänestys voi erikoista kyllä johtaa siihen, että EU:hun liittyvä kreikkalainen osa saa kokea itsensä hyljeksityksi, kun taas turkkilainen puoli voi tavalla tai toisella päästä irti umpiostaan. Yksi mahdollisuus on, että muut alkavat suhtautua siihen Kyproksen liittovaltion toisena osana, turkkilainen puolihan hyväksyi YK:n suunnitelman.
Saaren kahtiajaon ongelmat aiheutuvat välittömästi Turkin hyökkäyksestä 30 vuotta sitten ja välillisesti paljon kauempaa, mutta laihakin ratkaisu olisi nyt auttanut paljon. Saari olisi päässyt suoraan mukaan Eurooppaan. Jos kreikkalainen puoli olisi hylännyt yhdistymisen vain niukasti, edessä olisi kenties saattanut olla uusi äänestys jonkin ajan kuluttua. Nyt tulos oli täysin yksiselitteinen, mikä tekee uuden yrityksen paljon epätodennäköisemmäksi.
Äänestys saattoi päättää yhden ajanjakson. Jatkossa ei Pohjois-Kyprosta ehkä ole enää mielekästä ajatella vain lainsuojattomana miehitysvyöhykkeenä. Itselleen parempia yhdistymisehtoja hakeneet saaren kreikkalaiset eivät nähneet, että historiallinen mahdollisuuden ikkuna saattoi sulkeutua nyt pitkäksi aikaa.