Pelkkä vilkaisu vaikkapa oululaiseen katunäkymään riittää kertomaan, miksi pyöräilykypärän käyttöpakkoa ei kannata kirjata lakiin samaan tapaan kuin esimerkiksi turvavyöpakkoa. Vaikka varmaan jo kaikki polkupyörällä kulkijat tietävät, että kypärä olisi hyväksi, niin vähemmistössä ovat ne, jotka sen päähänsä laittavat.
Ei kannata kirjoittaa lakia, jota kuitenkaan moni ei noudattaisi ja jonka valvonta olisi poliiseille mahdotonta. Lakiin kirjattu suositus sen sijaan on eri asia, ja juuri sellainen muutos tieliikennelakiin on tulossa.
Nykyisessä laissa ei pyöräilykypärästä sanota mitään, mikä on selvä puute. Laissa olevan suosituksen myötä asenteisiin vaikuttaminen on askeleen verran helpompaa, ja se saattaa jo sellaisenaan saada joitakin muuttamaan käyttäytymistään.
Kypärän hyödyt ovat kiistattomat. Kun polkupyörällä kaatuu tai törmää vauhdissa, seuraukset voivat olla pahat. Otsa on aina asfalttia pehmeämpää. Silti kypärää pidetään tukalana, hankalana, huonon näköisenä ja niin edelleen - kaikki tekosyitä sille, ettei sitä yksinkertaisesti viitsitä panna päähän. Ei, vaikka kypärän käyttö vähentäisi pyöräilijöiden liikennekuolemat puoleen nykyisestä.
Kouluissa valistustyö otetaan tosissaan. Etenkään pienimmillä oppilailla ei ole pyörällä tulemista kouluun ilman kypärää. Käytännöllisesti katsoen kaikki vanhemmat myös sen hankkivat pienille lapsilleen. Suurimpana haasteena onkin saada pyöräilevä aikuisväestö muuttamaan asenteitaan.
Se vaatii aikaa ja esimerkkejä. Ryhmäpaine toimii tässäkin: jos tutut käyttävät kypärää, sen hankkii herkemmin itsekin. Syystä tai toisesta Etelä-Suomessa oppi on mennyt pohjoista paremmin perille, sillä kypärän käytössä on selvä ero etelän hyväksi.
Samaan aikaan heijastinten käyttöä koskeva suositus tieliikennelaissa laajenee koskemaan pimeän aikaan taajamia ja valaistuja teitä. Myös tämä muutos on tarpeen, sillä pelkkä katuvalo ei takaa jalankulkijan näkymistä.
paakirjoitus@kaleva.fi