Vaikka torstain pitäisi olla toivoa täynnä, minulle torstai on ollut aina se päivä, johon kaikki huonot uutiset keskittyvät.
Kello oli vasta puoli kymmenen kieppeillä, kun se taas iski: Hartwall aikoo sulkea Tornion panimon.
Jänkhän miehen sydän valuu taas verta. Nyt viedään loputkin Tornion panimon toiminnasta Lahteen. Ei ole pitkää aikaa siitä kun Stora Enso, vai Lilla Ensoko se nykyään on, pani pillit pussiin Kemijärven sellutehtaalla.
Viekää tuhkatkin pesästä! Miksei Hartwall vie samalla kertaa panimoa Hartwall Areenalle? Siellähän ne kuluttajatkin ovat koolla harva se ilta.
Vaikkei Lapin Kullasta aivan oikeasti pitäisikään, Lapin Kulta tunturipurojen raikkauksineen on osa lappilaista identiteettiä. Siitä ei saa lahtelaista tekemälläkään.
Panimon historia alkoi 1873, kokonaista 136 vuotta sitten. Ensin oli Torneå Bryggeri Aktiebolag, sitten Tornion Olut, Lapin Kulta ja lopulta Hartwall.
Voidakseen olla nimeltään Lapin Kulta panimon piti ostaa samanniminen kaivosyhtiö. Yhtiöjärjestyksensä mukaan Lapin Kullan toimiala on kullan etsinnän harjoittaminen sekä oluen valmistus ja myynti.
Mitenkähän kullan etsintä onnistuu Lahdessa? Kultaa on siellä lähinnä Salpausselällä, ja sekin on ollut joskus muulla kuin oluella doupattua.
Hartwallin hollantilainen toimitusjohtaja Jan-Kees Nieman on joskus sanonut, että hän aikoo opettaa suomalaiset juomaan Heineken-olutta. Kun hän nyt lopettaa Lapin Kullan, hän voisi vastalahjaksi muuttaa Heineken-oluen nimen. Hyvä nimi olisi Heinäkenkä. Se tuntuisi paljon kotoisammalta ja voisi maistuakin.