Juhlapyhinä poliitikkojenkin on tapana hiljentyä kuuntelemaan joulurahan julistusta, paistamaan kinkkua ja jakamaan lahjoja. Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen sekoitti poliittisen joulurauhan ilmoittamalla, ettei hän pyri puolueen puheenjohtajaksi ensi kesäkuussa Lahden puoluekokouksessa.
Juhlapyhäpommi ei ollut keskustan ensimmäinen. Vanhasen yksi edeltäjä ja jopa esikuvakseen nostama Johannes Virolainen heitti 1979 juhannuspommin. Vironperän isäntä sanoi Suomen Kuvalehdessä, ettei kokoomus päässyt tuolloin vieläkään hallitukseen "yleisistä syistä" eli Neuvostoliiton vastustuksen takia. Urho Kekkonen sai raivarin.
Nyt kukaan ei saanut raivaria, vaikka moni aamukahvikuppi taisi läikähtää uutisen takia. Seuraajakandidaateilla on vuodenvaihteen hiljaisina päivinä aikaa miettiä, onko pyrkyä ja nostetta.
Sitten spekuloimaan. Vaikka Vanhanen perusteli päätöstään pelkästään lääketieteellisillä syillä, ne ovat tuskin koko totuus. Jalkojen luustoon liittyvä vaiva ei Vanhasen sanoja tulkitsemalla näytä kovinkaan vakavalta. Se on tietysti inhimillisesti hyvä uutinen.
Tämän tulkinnan voi tehdä siitä, että Vanhanen voi "lykätä operaatiot vaalien yli". Lisäksi hän aikoo pyrkiä uudelleen eduskuntaan 2011 ja on vaalien jälkeen valmis "mielenkiintoisiin tehtäviin". Yleensä tämä tarkoittaa kiinnostusta ministerin tehtävään.
Väistämättä tulee mieleen, onko Vanhanen tekemässä nyt niin sanotut heinäluomat. SDP:n silloisen puheenjohtajan Eero Heinäluoman odotettiin yleisesti haluavan jatkaa demarien piikkipaikalla, mutta helmikuussa 2008 hän yllätti kaikki ilmoittamalla hyppäävänsä syrjään kesän puoluekokouksessa. Heinäluomalla ei ollut viikunanlehdeksi terveyssyitä, mutta muuten Vanhanen toistaa hänen kaavaansa prikulleen.
Heinäluoma on luopumisensa jälkeen vähintäänkin yhtä näkyvä ellei näkyvämpikin kuin Jutta Urpilainen. Vanhanen voisi saada entisenä pääministerinä ja puoluejohtajana äkkiä samanlaisen roolin keskustassa.
Vanhanen on niin yksinäinen susi puolueessaan ja koko politiikassa, että hän saattaa kertoa kaikista motiiveistaan vasta muistelmissaan, jos sittenkään. Sinänsä ei olisi ihmeteltävää, jos hänellä olisi tullut mitta täyteen. Sellainen on inhimillistä.
Joka tapauksessa Vanhanen käänsi kelkkansa totaalisesti ja nopeasti. Tähän asti on ollut voimassa ilmoitus, että hän pyrkii jatkamaan pääministerinä kolmannenkin kauden eli vuoteen 2015 asti.
Yksi hyvä kysymys on, muuttuuko Vanhasen kanta siihen, olisiko hän sittenkin käytettävissä keskustan presidenttiehdokkaaksi 2012. Tähän asti vastaus on ollut ei. Puolue ei tursua ehdokaskandidaatteja, joten Vanhasen ehdokkuus tulisi puolueelle tositarpeeseen.