Eurovaalit kiinnostivat kansalaisia vain 40 prosentin verran, mutta vaalitulos on sitäkin kiinnostavampi. Se tuo melkoisia heilahduksia puolueiden välisiin voimasuhteisiin.
Vaalien ykköstulos on tietysti se, että perussuomalaiset menevät Timo Soinin hahmossa Eurooppaan ryminällä. Voi kuitenkin kysyä kuin aikoinaan keskustan Johannes Virolainen kysyi kokoomuksen vaalivoitosta: mitä puolue tekee vaalivoitolla?
Soini aikoo asettua ehdolle seuraavan kerran jo vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, joten hänen Euroopan-valloituksensa on jäämässä näillä näkymin noin puoleentoista vuoteen. Hänen varamiehensä on Sampo Terho, jolla on paljon tekemistä saadakseen nimensä tutuksi.
Tai sitten ei. Perussuomalaiset pyörii niin paljon johtajansa ympärillä, että puolue tarvitsee Soinia joka vaalien veturiksi. Eihän vain käy niin, että Soini asettuu ehdolle eduskuntavaaleissa, kerää äänivyöryn ja palaa sitten europarlamenttiin? Tämä olisi kyllä jo pelin politiikan huippu.
Joka tapauksessa Soinia voi syyttää tai kiittää siitä, että kolme suurinta puoluetta ja vasemmistoliitto menettivät ääniä enemmän tai vähemmän. Ilman Soinia nuo neljä puoluetta olisivat menestyneet paljon paremmin.
Toinen vaalitappioiden syy oli se, että jakopoliitikoilla oli jaettavana enää 13 paikkaa eli yksi vähemmän kuin aiemmin. Se tarkoitti, että vaalimatematiikan merkitys nousi toiseen potenssiin. Nyt matematiikka potki persuksille vasemmistoliittoa, SDP:tä ja kokoomusta, jotka jäivät vertailuluvuissa sijan 13 jälkeisille sijoille.
Vaalien suuria muutoksia on myös se, että vasemmistoliitto katoaa europarlamentista. Puolueen kannatuksesta suli viime eurovaaleihin verrattuna yli kolmasosa. Vihreät ja perussuomalaiset jättivät vasemmistoliiton selkeästi taakseen. Pitkän perinteen puolue näivettyy vaali vaalilta.