Kätevää! Vai mitä pitäisi sanoa siitä, että puolueiden edustajat laativat hallintoneuvos Lauri Tarastin johtamassa toimikunnassa itselleen uudet vaalirahoitussäännöt. Samojen puolueiden edustajat hyväksyvät myöhemmin säännöt eduskunnassa. Piiri pienii pyörii.
Tarastin toimikunnassa istuivat esimerkiksi Eero Heinäluoma (sd), Jarmo Korhonen (kesk) ja Taru Tujunen (kok). Voisi sanoa, että tuossa kolmikossa on mukana tappuraisia tuppuraisten takuumiehinä.
Yhtä hyvin toimikuntaan olisi voitu ottaa Kehittyvien Maakuntien Suomen edustaja.
Eikö tällainen pienen piirin touhu ole vähintäänkin kummallista kaiken sen jälkeen mitä jo puolitoista vuotta kestäneessä vaaliraharuljanssissa on nähty?
Kaiken nähdyn perusteella voi heittää kysymyksen, olivatko puolueiden nimeämät edustajat parhaita saati jäävejä tekemään itselleen uusia vaalirahoitussääntöjä. Ei Suomi sentään niin pieni maa ole, ettei tehtävään olisi löytynyt joukko viisaita miehiä ja naisia, jotka eivät olisi tiukassa kytkyssä päivänpolitiikkaan.
Vaikka Lauri Tarasti on jämpti mies, ei yksi tarasti vielä kesää tee.
Joka on toista mieltä, muistakoon, mistä kaikki alkoi. Kansanedustajat säätivät ensin itse itselleen löysän vaalirahoituslain, jota kaikki eivät noudattaneet sitäkään. Ja kun eivät noudattaneet, sitten arvosteltiin oikeusministeriötä lain löysästä valvonnasta.
Sitten paljastukset alkoivat seurata toistaan. Seuraavaksi alkoi puolueiden kilpalaulanta siitä, kuinka tiukat uudet säännöt vaalirahoitukselle pitäisi laatia. Esitettiin siirtymistä pelkkään puoluetukeen ja tv-mainonan kieltoa.
Kaikenkarvaisten ehdotusten ainoa tarkoitus on ollut todistella oman puolueen puhdasotsaisuutta ja heittää kapuloita kilpailevien puolueiden rahoitusrattaisiin.
Jos saa itse laatia itselleen säännöt, on helppo jättää niihin porsaanreikiä. Taitaa jäädä tiedotusvälineiden ja kansalaisten tehtäväksi valvoa, ettei niin kävisi, taas kerran.