Ylivieska Pula!-oopperan libretto on muuttunut vain hiukan edelliskesäisestä. Ensimmäiseen näytökseen on tullut lisäys viidenteen kohtaukseen, jossa Annan suruaaria on tullut liikuttavana osana lisää. Kalle Koivula on kuollut. Annalle se on kova pala.
Anna (nostaa katseensa ylös ja parkaisee):
"Kalle on kuollu! Aah.
Miten jaksan tätä hätää, huolta,
kurjuutta, pulaa, kuolemaa? Tuonentupaan
meijät ajettiin, ilimanki tuskaa riittämiin.
Nyt on valta vääryyvellä.
Raja on tullu, en jaksa elää!
En jaksa! En jaksa!"
"Kalle kuoli, meni kotiki.
Luoja, ota sitte minutki! Aa.
Jätät meijät huoleen ja murheeseen.
Ikävääni itken, lapsia suren.
Mihin orpojoukon kanssa meen?
Miten hättää vastaan tappelen?"
"Kalle rakas, kiitos elämästä,
kiitos kojista ja perheestä.
Leppää sinä nyt rauhassa,
minä pijän huolta lapsista."
Nivalan oma poika Kyösti Kallio toimi konikapinan aikana eduskunnan puhemiehenä. Libreton tehneet Varpu Vilkuna-Uusitalo ja Jaakko Alatalo muuttivat viime vuoteen yhtä kohtausta Kalliota koskien miedompaan suuntaan.
Toisen näytöksen 7. kohtaus, jossa Anna, Raija ja pikkulapset ovat junassa matkalla Ouluun, kuului alkuperäisesti tältä:
Raija: "Täälläki tosiaan lukkee, että Ukko-Pekka
on armahtanu lopulta pulamiehet.
Mutta Kyösti Kallio on ollut armahtamista vastaan."
Anna: "No niinpä tietenki!
Teki niinku uhkas!"
Poika (rallattaa pikkuveljelleen leikin lomassa):
"Minnoon Kyösti Kallio,
sinnoot pulamies.
Minnen sinua armaha,
ku oot metelimies!"
Nyt vastaava kohtaus kuulostaa tältä:
Raija: "Täälläki tosiaan lukkee,
että Ukko-Pekka on armahtanut
kaikki pulamiehet.
Mutta Korkein oikeus on ollu
armahatamista vastaan."
Anna: "No niinpä tietenki! Ne Helsingin herrat!"
Poika: "Minnoon herra Helsingin,
sinnoot pulamies.
Minnen sinua ny armaha,
ku oot metelimies!"