Ensi sunnuntaina vietetään kynttilänpäivää. Sen raamatullisena aiheena on Jeesus-lapsen tuominen temppeliin 40 päivää syntymän jälkeen ja jumalallinen valo, joka hänessä tuli maailmaan. Samalla kynttilänpäivä päättää kirkkovuodessa joulun juhlajakson.
Päivän nimi palautuu katoliseen tapaan vihkiä silloin vuoden aikana kirkossa käytettävät kynttilät. Tapa on katolisessa kirkossa edelleen käytössä.
Suomen luterilaisessa kirkossa, tai yleensäkään protestanttisessa maailmassa, kynttilöiden vihkimisseremonioita ei ole pidetty. Joissain seurakunnissa pidetään kynttilänpäivänä iltakirkkotilaisuus, jossa korostuu kynttilän käyttäminen symbolimerkityksessä.
Kynttilänpäivää on vietetty kristikunnassa erillisenä juhlana 300-luvun puolivälistä lähtien. Tällöin se korvasi vanhan roomalaisten pakanallisen puhdistusjuhlan. Joulun vieton vakiinnuttua kynttilänpäivää alettiin viettää helmikuun toisena päivänä.
Vuodesta 1772 lähtien kynttilänpäivää on vietetty Suomessa ja Ruotsissa 2. helmikuuta tai lähinnä sitä seuraavana sunnuntaina. Jos se on laskiaissunnuntai, kynttilänpäivä on jo viikkoa aikaisemmin.
Päivän kirkollinen väri on valkoinen.