Äskettäin kuusivuosisynttäreitään viettänyt Henri Hoikkaniemi on niitä miehenalkuja, joita kiinnostaa kaikki mikä pärisee. Tai missä vaaditaan huimapäisyyttä - kuten vaikkapa mahalaudalla laskussa tai pallojen heittelystä keinussa seisoen! Sen sijaan kirjan ääressä tai muissa paperihommissa ei poika erityisemmin viihdy.
Henrin viisiivuotistarkastuksessa neuvolassa otettiin puheeksi muun muassa pojan pätkittäinen keskittymiskyky ja hienoinen kömpelyys tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Esimerkiksi värityskirjan kuvat poika väritti roimasti yli ääriviivojen.
Perhettä neuvottiin ottamaan yhteys Tuiran terveysasemalla toimivaan lasten ja nuorten kuntoutusyksikköön. Tänä syksynä Henri on käynyt toimintaterapiassa kymmenkunta kertaa, ahertamassa enimmäkseen pöytätehtävissä paperin, kynien ja saksien kanssa. Tiistaina hän pääsi temmeltämään temppuradalle eli muun muassa laskemaan mahalaudalla onkalon läpi, viskomaan palloilla muoviastioiden päälle asetettuja esineitä sekä pyytämään puukaloja magneettiongella.
Tiistaina toimintaterapiatunteja järjestettiin Tuiran terveysasemalla tälle syksylle viimeisen kerran, minkä kunniaksi yksikön henkilökunta oli rakentanut Henrin testaaman temppuradan ja aistihuoneen sekä pukeutunut itse keijukaisiksi, jokereiksi ja ties miksi mielikuvitushahmoiksi.
Häiriöt havaitaan
entistä herkemmin
"On kannattanut käydä", kertoo Henrin isä Marko Hoikkaniemi. "Pojan keskittymiskyky on parantunut ja hän tuntuu saaneen enemmän itseluottamusta kaikkiin tekemisiinsä. Ja nyt esimerkiksi väritystehtävätkin jo onnistuvat."
Henrin olisi tarkoitus jatkaa käyntejään vielä keväällä, minkä jälkeen arvioidaan, aloittaako poika ensimmäisen luokan ensi vai vasta seuraavana syksynä.
Koulunkäynnin aloittamisella ei kannata pitää turhaa kiirettä, Marko-isä tuumii. Hän kertoo myös havainneensa, että monen työkaverin jälkikasvuilla on samantapaisia, keskittymiskykyyn tai motoriikkaan liittyviä pulmia kuin Henrillä. "Ei tämänkaltaisiin asioihin varmaan ennen ole osattukaan kiinnittää niin paljon huomiota", hän miettii.
Toimintaterapeutti Mari Nikula nyökkää myöntävästi: lapsia tulee tuntuvasti enemmän lasten ja nuorten kuntoutusyksikköön arvioitavaksi kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, koska neuvoloissa ja lääkärintarkastuksissa osataan tunnistaa vähäisetkin kehitysviivästymät aiempaa paremmin. Hälytyskellot alkavat soida esimerkiksi silloin, kun esikouluikään ennättäneeltä ei tahdo luonnistua pyörällä ajo tai kun kynä heittelehtii hänen hyppysissään miten sattuu.
Viivästymiin ja häiriöihin halutaan myös puuttua mahdollisimman aikaisin, jatkaa lasten ja nuorten kuntoutuksesta Oulun terveyskeskuksessa vastaava fysioterapeutti Tea Riipinen. "Vähän tosin huolestuttaa se, ettemme nykyresurssein pysty tuottamaan itse emmekä ostamaan muualtakaan riittävästi terapiapalveluita."
Riipisen mukaan suurin osa yksikön asiakkaista käy normaalia päiväkotia tai koulua. "Täällä käyvistä lapsista on osa lievästi vammaisia, mutta paljon on sellaisia, joilla saattaa olla ryhtiongelma, vaikeita selkäkipuja tai vaikkapa niveloireita. Arvioimme ja kuntoutamme heitä sekä opastamme heidän vanhempiaan, tarpeen mukana myös päiväkodin tai koulun henkilökuntaa", Riipinen luonnehtii.
Yksikön toimintaterapeuttien asiakkaista suurin osa on Riipisen mukaan 5-8-vuotiaita, kun taas fysioterapeuttien luona käyvien ikähaitari venyy tasaisemmin parin kuukauden ikäisistä pienokaisista 18-vuotiaisiin. Lasten ja nuorten kuntoutuksessa on tällä haavaa kolme fysioterapeuttia ja kolme toimintaterapeuttia.