"Ei se ollut nappikausi. Parannettavaa jäi. Sanotaanko kahdeksan", Sami Haapakoski, 20, määrittelee päättyneen pesäpallokauden arvosanan omalta kohdaltaan.
Faktat puhuvat toista: runkosarjassa Puijon Pesiksen joukkueen toiseksi paras etenijä (28 juoksua) ja kärkilyöjä (128). Hihassa numero kaksi ja ulkopelipaikka vaativassa roolissa polttolinjalla. Kun muistaa, että samainen nuorukainen pelasi edellisellä kaudella ykkössarjaa kasvattajaseurassaan Ylivieskan Kuulassa, moni muu voisi puhua nappikaudesta.
"Kymppi tulee sitten, kun olen vuoden pelaaja", Haapakoski selventää.
Niin tietysti.
Kun Sami Haapakoski puhuu tavoitteistaan ja vuoden pelaaja -tittelistä, äänessä ei ole yhtään itsekehun tuntua. Ei ylimielisyyttä, eikä suuruudenhulluutta. Pelkkää realismia.
"Kunhan tässä tulee enemmän kokemusta. Sarjaa pitää kahlata vähän aikaa ja oppia uutta. Vuodet kehittävät automaattisesti. Fysiikkaakin pitää parantaa", Haapakoski summaa.
Onko olemassa mitään estettä, ettet nousisi aivan huipulle?
"Loukkaantumiset", Haapakoski vastaa silmää räpäyttämättä.
Tuleva tähti
Sami Haapakoski on lohi pesäpallon siikaverkossa. Pelilliset ominaisuudet ovat kohdallaan, ja mikä tärkeintä, myös kypärän alta löytyy tarpeeksi. Ei siis ole ihme, että lupausta kosiskeli joukkoihinsa seitsemän supersarjajoukkuetta - ei kuitenkaan esimerkiksi Oulun Lippo - ja kaksi ykkössarjan ryhmää.
Haapakoski piirsi kuitenkin nimensä Puijon Pesiksen tarjoamaan 2+1-vuotiseen paperiin. Kyseessä on sama seura, joka joutui viime kaudella karsintasarjaan ja jonka pelaajien palkkioita leikattiin kesken kesän 30 prosenttia.
"Kuopiossa ovat asiat paremmin kuin monella muulla seuralla", Haapakoski väittää ja perustelee:
"Saimme jo osan rahoista takaisin, ja leikkaukset jäivät kymmeneen prosenttiin, kun uusi osakeyhtiö perustettiin. Harjoittelumahdollisuudet ovat Suomen parhaat. Joukkueen runko pysyy samana. Tavoitteena on mitali vuonna 2005", Haapakoski luettelee.
Pelaajat päättivät silti kesällä, etteivät luovuta.
"Päätimme, että menemme kunnialla loppuun asti ja vasta kauden jälkeen katsotaan, mitä tehdään", Haapakoski muistaa.
Syksyllä Kuopiossa putsattiin pöytä. Savosta Oy -niminen yhtiö perustettiin pyörittämään edustuspesäpalloa. Oy:n osakepääoma on 74 000 euroa. Omistuspohja on pääosin pohjoissavolainen.
Vastuun perässä
Sami Haapakoski on tottunut pelaamaan. Tällä kaudella otteluita kertyi 44, kun hän pelasi viimeistä kertaa A-pojissakin - tosin vain osan otteluista. Muutamana aikaisempana kautena pelien määrä on ollut isompi, kun Kuulan ykkössarjaotteluiden lisäksi hän pelasi Pattijoen A-poikien pelit.
"Silloin tällöin olen tuntenut väsymystä, kun päälle tulevat treenit ja hallipelit. On siinä saanut hakata palloa."
"Toisaalta palkinto tuli nyt", Haapakoski viittaa titteliinsä.
Pelkkä pelien määrä ei välttämättä kasvata. Tarvitaan myös vastuuta.
"Iso rooli oli syynä, miksi lähdin Kuopioon. Jouduin taistelemaan paikkani talvella. Vastuu auttaa kehittymään, kun olen niin vanhakin", Haapakoski naurahtaa.
Sami Haapakoskella on velmu ote elämään, mikä heijastuu muun muassa seuran internetsivuilta. Kun muutkaan eivät välttämättä olleet vastauksissa tosissaan, Haapakoskikin veti rentoa linjaa.
Idolin kohdalla lukee 31-vuotias Jani Tuomikoski, Kuulan kasvatti, joka pelasi Ylivieskassa, Haapajärvellä, Siilinjärvellä ja Jyväskylässä ja keräsi ison tukun pääsarjakokemusta, mutta ei ollut mikään todellinen tähti.
"Jantu vain tuli mieleen. Olemme vanhoja tuttuja. Ketään 'kunnon' pelaajaakaan en muistanut", Haapakoski sanoo ja heiluttaa sormiaan sitaattimerkkien tapaan.
Tuomikoskea ja Haapakoskea yhdistää paitsi luonteiden samankaltaisuus myös se, että molemmat aloittivat kopparina.
"Äiti kertoi, että olin 5-vuotiaana ollut räpylä päässä Tenavien ottelussa takakentällä. Ei tullut palloja", Haapakoski tiivistää.
Tuomikoski jäi koppariksi.
