Vanhempi rikoskonstaapeli Jari Lipponen, 32, marssii Putaan urheiluhallille, kasaa jousipyssynsä ja aloittaa harjoittelun; aivan kuin ei olisi ampumishommista poissa ollutkaan.
1990-luvun paras suomalainen jousiampuja, moninkertainen olympiakävijä on palannut kuvioihin ja on taas nälkäinen; mitalinnälkäinen.
Kaksi vuotta sitten nälkä uhkasi kurnia aivan konkreettisesti ja Lipposella oli kaksi vaihtoehtoa: lähteä jousineen jänismetsälle tai lopettaa kilpaurheilu, mistä oli saanut elantonsa vuosien ajan.
Nuolet eivät osuneet aivan entiseen malliin ja niin sponsorit kuin olympiakomiteakin vetivät tukensa pois.
"Ensin loppuivat rahat ja sitten motivaatio. Tulin siihen tulokseen, että syötäväkin on", Lipponen muistelee.
Kemiläinen laittoi jousensa kaappiin, lähti poliisikouluun, valmistui, sai työpaikan kotikaupungistaan ja perusti perheen. Alkoi niin sanotusti elää tavallista elämää... kunnes vanha suola alkoi janottaa.
Kotona pieni
valmentaja
"Lopettamispäätös oli tekohetkellä pysyvä. Minulla ei ollut mitään aikeita aloittaa uudestaan. Mutta kun aikaa kului ja sain vähän etäisyyttä lajiin, motivaatio palasi", Jari Lipponen kertoo.
Lipponen sanoo ampuvansa jo nyt samoja tuloksia kuin lopettaessaan vuonna 2002. Elämä on uomissaan ja silloin nuolet tietävät paikkansa.
"Tässä lajissa onnistuminen on enemmän kiinni korvien välistä kuin muutamasta nuolesta. Kun työ- ja perheasiat ovat kunnossa, ampuminenkin sujuu", Lipponen sanoo.
Kemiläisellä on kotona henkinen valmentaja vertaansa vailla; vain metrin mittainen ja vuoden ikäinen, mutta niin taitava -vaikka ei sitä itse tiedäkään.
"Pojan kanssa touhutessa pysyy henkinen puoli kunnossa", myhäilee onnellinen ampuja.
Neljän vuoden
suunnitelma
Jari Lipposen aikomus palata huipulle on koettu niin mielenkiintoiseksi, että ampuja on saanut taakseen puolenkymmentä tukijaa.
Jokapäiväiset menot katetaan palkkatyöllä ja urheilukulut sponsorien avulla.
"Budjetti ei ole lähellekään sitä luokkaa kuin se oli takavuosina, mutta kohtuullinen startti kuitenkin. Ensin on tavoitteena saada tuntuma Suomen tasoon ja mahdollisesti päästä ensi kesän MM-kisoihin Madridiin", Jari Lipponen kertoo.
Valmentautuminen tapahtuu työn ohessa ja omalla ajalla. Aikoinaan Lipponen saattoi leireillä 3-4 kuukautta vuodesta ulkomailla, mutta ainakaan tässä vaiheessa moisia aikeita ei ole. Silloin puhuttaisiin paljon suuremmasta budjetista ja olympiakomitean tuesta.
Lipponen luottaa siihen, että kaikki, jopa korealaiset huippuampujat ovat edelleen kukistettavissa; vaikka sitten Kemistä käsin.
"On heitä ennenkin voitettu. Taidot eivät ole kadonneet mihinkään, ne pitää vain houkutella uudestaan esille."
Lipponen ei osaa tarkasti sanoa, miksi aloitti uudestaan. Ehkä siksi, miksi aikoinaan ylipäänsä alkoi ampua jousella.
"Robin Hood -elokuvista tämä taisi alkaa ja poikamaisuus jäi päälle", Lipponen virnistää.
Sveitsiläisen kansallissankarin Wilhelm Tellin kuuluisasta tempusta kemiläinen ei sen sijaan ole kiinnostunut, vaikka tilaisuutta on tarjottu. Rahatukun kera ja kuulemma ainakin puoliksi tosissaan.
Niin suuressa rahapulassa Lipponen ei kuitenkaan ole ollut, että olisi alkanut omenaporaksi.