Turkulainen laivanrakennusinsinööri Martti Vainio käveli tasan 30 vuotta sitten Prahan Rosicky-stadionin illassa 10 000 metrin lähtöviivalle itseluottamusta täynnä.
Juoksu sujui Vainion piirustusten mukaan. Romanialaiset pitivät hyvää vauhtia. 5 000 ohitettiin kovassa ajassa 13.44,8. Pääjoukko harveni pikkuhiljaa, mutta pitkä turkulainen seurasi taustalla viisaasti toisia tarkkaillen.
Kun viimeinen kierros alkoi, Vainio oli jo kolmantena ja sen jälkeen häntä ei pidätellyt mikään. Vainion veto alkoi takasuoralla ja loppusuoralla hän hallitsi tilanteen ja voitti huippuajalla 27.31,00. Toinen oli Venanzio Ortis 27.31,48 ja kolmas Aleksander Antipov 27.31,52.
"Olin Prahassa elämäni kunnossa. Luotin itseeni ja lähdin alun alkaen tappeleen EM-kullasta. Siihen vauhtiin nähden kiri irtosi hyvin. Vauhti oli kypsyttänyt muut", Vainio miettii 30 vuotta myöhemmin.
Kova vauhti mieleen
Vainiota ei pidetty urallaan huippuluokan kirimiehenä.
"On eri asia lähteä kirivaiheeseen hitaasta vauhdista, kuin kovatempoisesta juoksusta. Kovavauhtisessa juoksussa minulle jäi paukkuja vielä viimeiselle kierrokselle."
Vainion aika jäi Euroopan ennätyksestä reilut puoli sekuntia eikä ME-aikakaan 27.22,5 kauas jäänyt. Vainion tulos oli yli seitsemän sekuntia parempi, kuin Lasse Virenin Münchenin 1972 olympialaisten voittoaika.
Vainion Prahan kultajuoksuun päättyi Suomen 1970-luvun V-linjan upeiden arvokisavoittojen sarja.
Sen aloitti Juha Väätäinen Helsingin EM-kisoissa 1971 kahdella Euroopan mestaruudellaan. Sarjaa jatkoivat Pekka Vasala Munchenin 1 500 metrillä 1972 ja Lasse Viren samojen kisojen ja Montrealin 1976 yhteensä neljällä kultamitalilla.
Uskomaton sarja
Vainio jäi kiinni 1984 Los Angelesin olympiakisoissa dopingista. Se jää tahraksi Vainion upealle uralle ja pilasi pitkäksi aikaa Suomen urheilumainetta.
Kokonaisuus ja urheilullinen puoli puhuvat toista. Vainio oli nimittäin kovan luokan kympintappaja. Hän voitti Prahassa siihen mennessä kaikkien aikojen kovimman kympin, jossa kymmenen miestä alitti 28 minuutin rajan.
Toiseksi Vainiolla oli esittää juoksu-uransa päätteeksi 1988 uskomaton sarja kovia juoksuja. Hän ehti rikkoa 24 kertaa kahtenatoista eri kesänä 10 000 metrillä ajan 28.10. vuosien 1976 ja 1988 aikana. Väliin jää puolentoista vuoden kilpailukielto dopingrikkomuksesta.
Vainion nimissä on edelleen kympin SE-aika Prahan tuloksella. Hänen jälkeensä vain kaksi suomalaista juoksijaa on voittanut EM-kultaa: Janne Holmén ja Jukka Keskisalo.
Tuskaa harjoitteluun
Vainio toteaa, että Prahan huippumenestykseen tarvittiin seitsemän vuoden täydellinen paneutuminen harjoitteluun. Väätäisen EM-juoksujen jälkeen hän sai harjoitusohjelman valmentajaltaan Aulis Potinkaralta. Se tähtäsi siihen, että Vainiosta olisi tullut 1 500 metrin juoksija.
"Tavoitetta piti muuttaa, kun juoksin 1974 ensimmäisen kympin radalla aikaan 29.09. Sen jälkeen tavoitteeksi otettiin pitemmät matkat."
Prahan jälkeen Vainiolle tuli takapakkia. Moskovan olympiakisat 1980 olivat suuri pettymys. Vainio väsähti pahemman kerran. "Moskovaan olin harjoitellut itseni ylikunnon puolelle. Harjoittelin liikaa, jopa 300 kilometrin viikkoja. Olin kisojen jälkeen niin pettynyt, että harkitsin jopa lopettamista."
Vainio otti harjoittelusta ylilyönnit pois ja nousi 1982 Ateenan EM-kisoihin kympillä pronssimitalikuntoon.
Kun ikää kertyi, harjoitteluun piti hakea uusia muotoja. Pikkuhiljaa tie valmentaja Potinkaraan meni poikki ja taustalle tuli erilaisia neuvojia, kuten Jouko Elevaara, joka tunnettiin kovan luokan piiskurina ja muun muassa Moskovan olympiamitalistin Kaarlo Maaningan valmentajana.
Elevaaraa Vainio ei koskaan tunnustanut valmentajakseen, mutta joitakin vinkkejä hän sieltä sai, muun muassa tehostetun lihaskuntoharjoittelun. Se oli kovimmillaan niin kovaa, että urheilija huusi tuskasta.
"Harjoittelu on kovaa vasta sitten, kun kun lähitaloissa äänistä päätelleen arvellaan, että naapurissa on siantappo käynnissä", on Elevaara todennut.
Vainio sanoo, että Los Angelesin häpeätahrasta huolimatta urasta jää hieno maku.
Kokonaisuus menee plussan puolelle.