Kym­me­niä tur­kis­tar­ho­ja siir­ret­tä­vä

Turkistarhaaja Päiviö Niemelä käyskentelee tarhallaan Himangalla mietteliäänä ja vähän jo lohduttomanakin. Yli neljännesvuosisadan tarha on antanut perheelle toimeentulon, mutta nyt se näyttää loppuvan. Tarha on väärässä paikassa, tärkeällä pohjavesialueella, ja se pitää siirtää pois kahden ja puolen vuoden sisällä.

Supeja ja kettuja. Päiviö Niemelän tarhalla kasvatetaan kettuja ja supeja. Valkoinen supinpentu on nykyisin melkoinen harvinaisuus, sillä valkoista supia ei vuosiin ole paljoakaan tuotettu.
Supeja ja kettuja. Päiviö Niemelän tarhalla kasvatetaan kettuja ja supeja. Valkoinen supinpentu on nykyisin melkoinen harvinaisuus, sillä valkoista supia ei vuosiin ole paljoakaan tuotettu.
Kuva: Seppo Kangas

Turkistarhaaja Päiviö Niemelä käyskentelee tarhallaan Himangalla mietteliäänä ja vähän jo lohduttomanakin. Yli neljännesvuosisadan tarha on antanut perheelle toimeentulon, mutta nyt se näyttää loppuvan. Tarha on väärässä paikassa, tärkeällä pohjavesialueella, ja se pitää siirtää pois kahden ja puolen vuoden sisällä.

"En vastusta sitä, että pohjavesiä suojellaan, mutta sitä on vaikea hyväksyä, että suojelu pitää tarhaajan maksaa yksin. Kyse on kuitenkin yhteisestä hyvästä ja yhteiskunnan vaatimuksista, ja minun oikeustajuni mukaan yhteiskunnan kuuluisi se myös maksaa", hän toteaa.

Päiviö Niemelä ei ole tehnyt mitään väärää eikä luvatonta. Tarha on aikoinaan rakennettu ja myöhemmin laajennettu kaikkien määräysten ja lupaehtojen mukaan. Siirtovaatimus perustuukin yhteiskunnan kiristämiin vesiensuojelumääräyksiin.

"Viimeksi korotimme varjotalojen pohjia määräysten mukaisesti. Kaikki on aina tehty, mitä on vaadittu."

"Hulluinta on se, että tällä alueella on tarhattu 50 vuotta eikä mitään näyttöä pohjavesien pilaantumisesta ole. Tarha-alueen yläpuolella on vedenottamo, jossa ei ole ollut ongelmia. Samalla pohjavesialueella on myös karjatiloja ja teollisuutta, mutta vain tarhaus pitää siirtää", Päiviö Niemelä sanoo.

Himangan Velhonperän tarhausalueella on noin 20 tarhaa pohjavesialueella. Niistä kuusi on tärkeimmällä pohjavesivyöhykkeellä, josta tarhat on varmasti siirrettävä. Muiden kohdalla harkitaan vielä mahdollisuutta suojella pohjavettä tarhojen pohjia tiivistämällä.



Tarhaus loppuu
ilman korvauksia


Niemelän turkistarha lopettaa toimintansa, jos tarhan siirtoon ei tule riittävää valtion korvausta. Tällä hetkellä luvissa on vain 25 prosentin investointiavustus, jonka tarhaajat tavallisestikin saavat rakennushankkeisiin. Kun vanha tarha pitää purkaa ja hävittää ja mahdollisesti myös maat vaihtaa varjotalojen alta, avustusta vastaava rahamäärä kuluu pelkkiin vanhan tarhan lopettamiskuluihin.

"Vuosien mittaan tarhaan on investoitu todella paljon. En ole valmis siihen, että kaikki rakennetaan alusta ja velkaa maksetaan seuraavat 30 vuotta."

Hän arvioi, että vastaavan tarhan rakentaminen uuteen paikkaan maksaa noin 300 000 euroa. Vanhoista rakenteista ei paljon ole apua, vaan lähes kaikki on tehtävä uusiksi.

"Meidän tarha on suhteellisen pieni. Monella muulla on kyse paljon isommista rahoista."

Toinen kysymys on se, että rahoituksen saaminen on vaikeaa, koska varjotaloilla ei ole mitään vakuusarvoa.

Satojen tuhansien eurojen vakuuksia on mahdoton hankkia muualta.

Tarhan siirtovaatimus on ollut Niemelän tiedossa jo useita vuosia. Sen takia tarhalla on tehty viime vuosina vain pakolliset investoinnit. Suurempiin uudistuksiin ei ole ollut vielä järkeä lähteä.

Tarhalle oli myös jatkaja tiedossa, mutta siirtovaatimuksen takia perheen poika päätti hakeutua toiseen ammattiin.

"Elämäntyö on mennyt hukkaan", Päiviö Niemelä toteaa lohduttomasti.



Kova isku myös
Himangan kunnalle


Turkistarhaus on pienessä Himangan kunnassa merkittävä elinkeino. Vuotuiset nahkatulot ovat viiden miljoonan euron luokkaa. Varsinkin sesonkiaikoina tarhaus on merkittävä työllistäjä.

Pohjavesialueella on kolmannes Himangalla toimivista tarhoista.

Turkistarhaajien etujärjestö vaatii valtiolta täyttä korvausta pohjavesialueelta siirrettäväksi määrättävien tarhojen siirtokustannuksista. Päiviö Niemelä tyytyisi itse hieman vähempäänkin.

"Jos 60-70 prosenttia kustannusarvion mukaisista kustannuksista korvataan, se olisi tyydyttävä määrä. Silloin tarhaajan omallekin työlle tulisi jotakin arvoa."

Ilmoita asiavirheestä