Kymmenen suomalaista mäkihyppääjää on aateloitu siihen harvojen kotkien kastiin, johon kelpuutetaan vain Keski-Euroopan mäkiviikon voittajat.
Vuodenvaihteesta 1952-53 lähtien hypättyä mäkiviikkoa pidetään lajin harrastajien keskuudessa kaikkein kovimpana kouluna, vaikka itse asiassa on kysymys vain neljästä maailmancupin osakilpailusta.
Rasittavaksi turnauksen tekee se, ettei kilpailujen ja karsintojen väliin jää aikaa harjoitteluun: jos hyppy on hukassa, se yleensä myös pysyy hukassa mäkiviikolla.
Yhtälö toimii myös toisin päin: jos hyppy kulkee, se kulkee missä mäessä tahansa.
Tänä vuonna mäkiviikon voittoa puolustaa Janne Ahonen, joka on voittanut viikon kolmesti, aiemmin kaudella 2002-03 ja 1998-99.
Ahosta edeltävä suomalaisvoittaja oli Toni Nieminen, joka valloitti Keski-Euroopan 1991-92 eli juuri ennen voittoisia Albertvillen olympiakisoja.
Laakkoselle ei yhtään osakilpailuvoittoa
Puijon Risto Laakkonen voitti viikon 1988-89 poikkeavalla tavalla: hän ei voittanut yhtään viikon neljästä osakilpailusta, mutta nousi silti kokonaisvoittoon.
Laakkosta edelsi Matti Nykäsen aika. Jyväskyläläinen voitti viikon kahdesti, 1987/88 ja 1982/83.
Muut suomalaisvoittajat ovat Pentti Kokkonen (1978-79), Kari Ylianttila (1977-78), Veikko Kankkonen kahdesti (1965-66, 1963/64), Eino Kirjonen (1961-62), Pentti Uotinen (1956-57) ja Hemmo Silvennoinen (1954-55).
Mäkiviikon historian aikana vain yksi urheilija on pystynyt voittamaan kaikki osakilpailut. Saksan Sven Hannawald siirtyi tällä tempulla historiaan kaudella 2001-02. Mutta peräti 17 hyppääjää on pystynyt voittamaan kolme osakilpailua.
Janne Ahonen nousi viimetalvisella voitollaan mäkiviikon todelliseen aateliin - kolmesti viikon voittaneiden joukkoon - Saksan Jens Weissflogin, Norjan Björn Wirkolan ja Itä-Saksan Helmut Recknagelin kaveriksi.
Ainoa viikon neljästi voittanut on Jens Weissflog.
Lue myös:Perinteikkäät mäet