Suomen liittymisestä EU:hun tulee vuodenvaihteessa kymmenen vuotta. Jäsenyys ei enää herätä suuria intohimoja. Harva kaipaa aikaa ennen unionia.
Tänään vietettävä itsenäisyyspäivä on jo yhdestoista sen jälkeen, kun suomalaiset äänestivät Euroopan unioniin liittymisen puolesta. Liittymispäätös tehtiin syksyllä 1994 neuvoa-antavan kansanäänestyksen perusteella. Siinä 57 prosenttia kannatti jäsenyyttä, 43 prosenttia vastusti. Jäsenyys alkoi 1.1.1995.
EU-jäsenyys ei enää herätä samanlaisia intohimoja kuin tuolloin. Tuoreimman eurobarometrin mukaan vajaat puolet suomalaisista pitää jäsenyyttä hyvänä asiana, vain noin viidennes huonona. Suomalaiset ovat tässä suhteessa lähellä Euroopan keskiarvoa. Unioni ei siis erityisemmin herätä myönteisiä intohimoja mutta vielä vähemmän kielteisiä. Suomalaiset suhtautuvat jäsenyyteen realistisesti. Sen kanssa on opittu elämään.
Aina on mahdollista arvuutella, miten asiat olisivat EU:n tai talous- ja rahaliitto Emun ulkopuolisessa Suomessa. Vertailumaana voi periaatteessa käyttää Norjaa tai Ruotsia, mutta pitkälle vieviä päätelmiä on mahdotonta tehdä. Norja pärjää unionin ulkopuolella, koska sillä on valtavat öljyvarat ja se on järjestänyt turvallisuutensa Naton kautta.
Ruotsi on EU:n jäsen, mutta se jättäytyi pois Emusta. Sen ansiosta maa voi harjoittaa Suomeen verrattuna hiukan itsenäisempää rahapolitiikkaa. Toisaalta ruotsalaiset maksavat tästä koko ajan laskua korkeampina korkoina. Globalisaation nurja puoli, kuten työpaikkojen pako, on koskettanut yhtä lailla Ruotsia kuin Suomeakin.
Suomalaiset ovat voineet omin silmin nähdä jäsenyyden tuovan mukanaan elämää helpottavia asioita. Nuorille lähtö eurooppalaisiin opinahjoihin on yksinkertaista. Liikkuminen ja kaupankäynti Euroopassa hoituvat helpommin. Yhteisen rahan käyttöön on totuttu.
Suomen maataloudelle EU-aika on ollut rankka voimakkaan rakennemuutoksen takia. Muutoksia olisi kuitenkin tullut myös EU:n ulkopuolella - ilman EU-tukia.
EU perustettiin aikanaan estämään sotia Euroopassa. Sen se on omalla alueellaan tehnyt, mutta vain siellä. Muualla Euroopassa on sodittu. Kymmenen vuotta sitten kampanjoinnissa ei paljon puhuttu unionin merkityksestä Suomen turvallisuudelle. Silti turvallisuuskysymykset jo tuolloin vaikuttivat kansalaisten äänestyspäätökseen ja valtiollisen johdon ajatteluun.
Edelleenkin suomalaiset näkevät unionin yhdeksi rooliksi Suomen turvallisuuden takaamisen. Eurooppalainen turvallisuusyhteisö näyttää olevan paljon enemmän suomalaisten mieleen kuin USA-kytkentää merkitsevä Nato-jäsenyys. Samaan aikaan kun Nato-jäsenyyden torjunta on jatkuvasti korkea, kansalaiset suhtautuvat hämmästyttävän myönteisesti esimerkiksi unionin tuleviin taistelujoukkoihin.
Taloustutkimuksen tuoreen mittauksen mukaan 56 prosenttia haastatelluista hyväksyi Suomen osallistumisen taistelujoukkoihin, 37 prosenttia vastustaa. Vaikka mielipiteeseen ilmeisesti pitkälle vaikuttaa kysymyksen muotoilu, näyttää kansan enemmistö hyväksyneen sen, että Suomi voi olla maailmalla myös aiempaa aktiivisempi toimija. Urho Kekkosen kauden lääkärin roolin lisäksi hyväksytään myös poliisina toimiminen, kun se tapahtuu yhdessä EU-kumppaneiden kanssa.
Unionia vastustettiin aikanaan ja vastustetaan yhä sillä, että sen sanotaan vieneen Suomelta itsenäisyyden. On se siitä osan vienytkin. On kuitenkin hyvä syy epäillä, etteivät Suomen asiat olisi nykyistä paremmin, jos jäsenyys olisi torjuttu kansanäänestyksessä.