Jos Samuli Niskanen jatkaa maajoukkuetasolla vastakin, on hänen otettava varpaat avuksi pelattujen MM-turnausten laskemiseen.
38-vuotiaan Niskasen ura hakee suomalaisessa jääpallossa vertaistaan: 15 vuotta maailmanmestaruuskisoissa, kymmenes turnaus edessä ja 57 pelattua MM-ottelua.
Lauantaina alkavan Ruotsin MM-turnauksen jälkeen oululaisella on melkein 150 A-maaottelua tilastossaan. Ja MM-otteluiden määrässä OLS:n mies nousee yksin Suomen tilastokärjeksi.
"Olen pelannut tällä kaudella maajoukkueessa sivutukena. Se on merkki siitä, että pääasiallista pelintekovastuuta siirretään muille. Alkaa olla hyvä sauma ajaa nuorempia sisään", Niskanen kertoo.
Toisaalta Niskanen on jo monta vuotta puhunut mahdollisista viimeisistä kisoistaan. Entä jos jääpallo pääsee 2010 Vancouverin talviolympialaisiin mukaan, edes näytöslajiksi?
"Ne on pirun kysyttyjä paikkoja nuo huoltajan tehtävät. Aktiivipelaajia on sinne jonossa", Niskanen naureskelee.
No, kymmenessä MM-turnauksessakin riittää muisteltavaa.
1991 Suomi, pronssia
"Odotukset olivat kovat ja avauspelissä Ruotsia vastaan mukavasti yleisöä. En vieläkään tiedä, mikä sulatti Kallion kentän jään. Taisin päästä tähdistöön mukaan. Olin vielä oppipoika, mutta onneksi joukkueessa oli paljon OLS:n kavereita."
1993 Norja, neljäs
"Kisat pelattiin Hamarin sisähallissa ja olosuhteet olivat loistavat. Jää oli mahtava. Jäimme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mitalien ulkopuolelle. Luulimme, että nimekäs valmentaja (Vladimir Janko) muuttaisi pelin taikaiskusta, mutta eihän niin käynyt."
1995 USA, pronssia
"Mukava kokemus pelata turnaus perinteisten jääpallomaiden ulkopuolella. Peliä yritettiin kovalla tohinalla laajentaa Yhdysvaltoihin, mutta yleisöä oli hirveän vähän. Kyllähän siellä suomalaisia siirtolaisia tapasi, mutta ei turnaus paikallisia kiinnostanut."
1997 Ruotsi, pronssia
"Olin sairaana pitkän aikaa ennen kisoja, kun iltaisin nousi aina kuumetta. Kisapaikalla oli vastaava homma. Joukkueen lääkäri Risto Suves aikoi punkteerata poskiontelot. Kuume loppu saman tien, kun näin ne piikit. Säikähdin niin kovasti. Kisat pelattiin Västeråsissa, jonne siirryin sen jälkeen. Turnauksella oli varmasti vaikutusta siihen."
1999 Venäjä, hopeaa
"Pakkaskisat olivat lopulta meidän onni. Kylmä sää puraisi Ruotsin joukkueeseen. Pahimmillaan Arkangelissa mitattiin 43-44 asteen pakkasia. Ruotsalaiset ja norjalaiset lääkärit nousivat kapinaan ja pakkasrajaksi sovittiin -25 astetta. Sen jälkeen mittarit katosivat ja pakkasta oli järjestäjien mukaan aina se 25 astetta. Omalta kohdaltani kisat olivat ehkä parhaani ja sain parhaan keskikenttäpelaajan palkinnon."
2001 Suomi, pronssia
"Kotikisoista oli ajateltu nostetta oululaiselle jääpallolle, mutta saimme jo ennen kisoja turpiin katsomoasioissa. Siinä oli lisäksi kaikennäköistä hässäkkää yleisön puuttumisen ja epäonnistuneiden oheistapahtumien kanssa. Pelillisesti olimme hyviä."
2003 Venäjä, neljäs
"Pronssipeli Kazakstania vastaan karkasi käsistä. Tähtäin oli finaalissa ja siitä putoaminen oli karvas paikka. Kazakstanilaisille pronssipeli oli turnauksen tärkein ottelu ja meille pakkopulla. Vaikka olemme yleisesti heitä parempia, on heidän tyylinsä ollut meille vaikea."
2004 Ruotsi, kultaa
"Uskomaton kääntö finaalissa 1-4-tappioasemasta 5-4-voittoon. Kaikki natsasi kohdalleen ja meillä oli hyvää tuuria. Koska maailmanmestaruus on varmasti vaikein saavutettava titteli, on se varmasti urani kohokohtia. Toisaalta maan mestaruudetkin tuntuvat yhtä hyviltä, koska siinä ollaan joukkueen kanssa koko vuosi."
2005 Venäjä, neljäs
"En usko, että edellisen vuoden mestaruudella oli merkitystä tähän turnaukseen. Tällä kertaa meillä oli mahdollisimman huono tuuri. Kuumeisia miehiä oli niin paljon, että saimme viimeisiin otteluihin juuri ja juuri joukkueen kasaan."