"Olet vielä paljon komeampi luonnossa kuin valokuvissa", kemiläinen Elisabet Tukkiniemi kehaisee laulaja Kristian Meurmania lauantaina lumilinnan avajaisissa. Se iskee illan pääesiintyjän sydämeen, ja hän lupaa laulaa Lapin kesän 85-vuotiaan faninsa pyynnöstä.
Mikä saa ikäihmisen ihastumaan nuoreen muusikkoon? "Kehtaanko sanoa. Hänellä yksinkertaisesti on niin ihana ääni", ensimmäistä kertaa lumilinnassa vieraileva Elisabet Tukkiniemi vastaa.
Meurman väittää olevansa kova poika hikoilemaan, mutta lumilinnan estradilla ei tarvitse huolehtia sellaisesta, vaikka spotit pukkaavatkin jonkun verran myös lämpöä lavalle. Pakkasta on muutamia asteita, meren rannalla asustava tuuli on ottanut huilivuoron avajaisten ajaksi.
"Pakkanen on haasteellinen ilma kielisoittimille. Vireen pitäminen on arpapeliä. Toivottavasti ainakin solisti pysyy vireessä", Meurman naurattaa Tukkiniemeä.
Laulaja on ensimmäistä kertaa keikalla näin arktisissa oloissa. Vielä virittelyvaiheessa hän leukaili, että pakkasessa ei voi soittaa kuin Hendrixiä, mutta itse esityksessä näyttää sujuvan muukin musiikki. "Täällä on kylmin lava ja lämpimin yleisö", hän ottaa yleisönsä.
Ehtaa extremeä
Meurman katselee nyökytellen lumista pytinkiä, ja hämmästellen ihmettelee nousevia muureja ja sen sisään kätkettyjä jääveistoksia myös Kalevala Koru Oy:n toimitusjohtaja Laura Lares. "Mittasuhteet ovat häkellyttävän vaikuttavat."
Lumilinnan hotellin aulaan on pystytetty ja jäähän istutettu Kalevala Korun 70-vuotisjuhlanäyttely, joka viime vuonna keräsi kierroksellaan eri puolilla maata reilut 100 000 katsojaa. "Näyttely piti tuoda myös tänne, ja täällä se toimii aivan loistavasti", Kemissä syntynyt Lares sanoo.
Linnanemäntä Marika Tomminen pitää kunnianosoituksena sitä, että näyttely tuotiin lumilinnaan, sillä "Kalevala Koru on niin vahva bändi". Mutta ei brändiyttä tavoitteleva lumilinnakaan ole aivan mikä tahansa näyttelypaikka. "Upeaa, että suomalaiset keksivät tällaisia omia ekstreme-kokemuksia", Lares antaa tunnustusta.
Jääveistäjien savota
Lumilinnan rakentaminen alkavalle sesongille on myös ollut aikamoista äärimmäisyysurheilua. Rakentajat ovat olleet kovilla, ja vielä hieman ennen porttien aukaisemista pillarit pukkivat viimeisiä kinoksia esiintymislavan edestä. Lauantaina lumihotellissa yöpyi jo hollantilainen seurue. Kun sesonki on ohi, hotellissa on ummistanut silmänsä pitkälle yli tuhat silmäparia.
Kolmatta kertaa peräkkäin linnan lumi- ja jääveistoksista vastaava Marika Niittykoski joukkueineen on ollut niin ikään lujilla sääolosuhteiden vuoksi. Tänä vuonna vaikeusastetta ovat nostaneet myös matkailuteemaan liittyvät isot rakenteet. Korkeimmillaan jäänveistäjät ovat nousseet talttoineen tellingeille kuuteen metriin.
"Vähän huimapäisempää hommaa tämä on ollut kuin ennen", Niittykoski myöntää.
Lumilinna on hänelle ja muillekin veistäjille vuoden suurin projekti Suomessa. "Harvoin pääsee tämmöisellä porukalla tekemään näin isoja juttuja", paljolti alan kouluttajana toimiva Niittykoski kertoo. Kiinnostus jään- ja lumenveistoon kasvaa koko ajan, ja aika paljon perheet ovat yhdessä innostuneet asiaan. "Näin tietotaito menee mukavasti eteenpäin", hän iloitsee.
Hailakasta hartautta
"Se ensimmäinen ja maailman suurin oli paras. Se ei maksanut mitään, ja sinne sai mennä joka päivä", kemiläiset Saara ja Kaarlo Hotakainen arvottavat lumilinnahistoriaa. Viime vuonna linna jäi pariskunnalta väliin, mutta muutoin Hotakaiset ovat tutkineet jokaisen luomuksen.
"Kyllä yksi tällainen saa kaupungissa olla. Muutoinhan täällä menisi aika hiljaiseksi", he sanovat linnan kappelissa, ,joka ei jostain syystä tunnu niin hartaalta kuin aiemmin. "Onko tämä hieman pienempi. Hartiat ottavat seiniin". Kaarlo Hotakainen heittää.
Kristian Meurman bändeineen lopettaa esityksensä, mutta laulaa yleisön pyynnöstä vielä yhden kappaleen. Lapin kesä kajahtaa samaan aikaan, kun ilotulitusraketit paukkuvat pohjoiselle taivaalle.