Uutisen anatomia on pikkuhiljaa muuttunut. Entistä päättömämmäksi, joku voisi sanoa.
Varsinkin internetissä ja iltapäivälehdissä julkaistavien uutisten pitää osua kuin luoti mantelitumakkeeseen.
Aivoissa sijaitsee kaksi mantelitumaketta ja ne ovat rahanarvoista tavaraa. Tumakkeet synnyttävät pelon.
Myyvää otsikkoa ei enää laadita kokonaisvaltaisesti lukijalle vaan hänen ohimolohkojensa pikkuhärpäkkeille.
Parhaiten tumakkeita hierovat kamalat luonnonilmiöt, jollaisiksi sääuutiset ovat menneet.
Enää ei pyrytä eikä paista vaan nyt lähtee henki.
Siksi meidät tavoittaa kesällä vahvalla kirjasimella ladottu lööppi, joka karjaisee: Varokaa! Tappajahelteet tulossa.
Alkutalvella on luonnollisesti paikallaan pelätä murhapakkasta. Se paukkuu kuin pyssy ja saapuu Etelä-Suomessa raivonneen tuhotuiskun jälkeen.
Kevät on ilman muuta raastavaa surmaajasuojan aikaa. Suojakeli pistää liukastelemaan ja katkoo viimeisetkin ehyet raajat.
Seuraavassa uutisessa voidaan julistaa kansallinen hätätila. Kaikille ei riitä terveyskeskuslääkäriä jäsentä kipsaamaan, kun virkoja on jäänyt eurokriisin takia täyttämättä.
Säänvaihtelusta tehtyjä uutisia yhdistää ajatus kuolemanvaarasta. Lukiessa huomaa, että luonto on leppoisallekin ihmiselle paha paikka. Aina valmis kostamaan.
Viikko sitten verkkolehtien otsikoissa möykkäsivät kylmäveriset tappajatintit. Kerta kaikkiaan inhottavat luontokappaleet.
Uutisen mukaan tappajatalitiaiset olivat iskeneet lintulaudoilla urpiaisten kimppuun kuin syöksypommittajat.
Pulleat urpiaiset olivat lounastaneet siemeniä kaikessa rauhassa ketään häiritsemättä Miehikkälän Muurikkalassa.
Juttuun haastateltujen silminnäkijöiden mukaan hornanlinnut olivat liikkuneet parin kolmen koiraspuolisen tiaisen jenginä.
Ne olivat liihotelleet paikalle, iskeneet urpiaiselta aivokuoren halki ja syöneet silmät päästä.
Tumakkeen kutittelemiseksi uutisen eläimet on inhimillistetty. Niistä on tehty journalistista akuankkaa.
Pelkokerroin kasvaa, kun toteavassa kauhu-uutisessa linnut toimivat jenginä kuin olisivat partasuisia liivimotoristeja velkaa perimässä.
Ne myös harjoittavat rituaaliväkivaltaa saatananpalvojien tyyliin. Onpa surmahuuruissaan lentävissä veripedoissa ripaus natsismiakin.
Uutisen mukaan lintujen käytöksessä on moraalisesti tuomittavinta, että päiväkotilapset näkivät surmatyön.
Mitä pahaa me olemme tehneet, että julkiset viestintävälineet tekevät jokapäiväisistä sattumuksista katastrofeja ja kauhueepoksia?
Miksi kadun ylittäminen suojatietä pitkin saadaan tuntumaan Tali-Ihantalan veroiselta henkihieveriltä?
Miksi jouheva potkukelkkailukeli halutaan esittää helvetin esikartanona?
Nautiskelemme levottomuutta herättävillä uutisilla. Pessimismi voittaa optimismin.
Samalla kun suomalainen opetettiin olemaan nukkuessaankin huolissaan valtiontalouden tilasta, siltä vietiin tulevaisuudenusko.
Tulevaisuutta kuluu pelätä.
Ei kai muuten niin mahtavaa kehitystä kuin kansalaisten pidentyvää elinikää saataisi käännettyä jonkin sortin sijoitusrahasto-ongelmaksi.
Joku on keksinyt elämäntäyteisille seitsenkymppisille tainnutussanan: kestävyysvaje. Sillä voi syyllistää, jos alkaa ilo pilkahdella.
Elämän hienoja pikkuseikkoja ei havaitse kun odottelee mitä kamalaa tuleman pitää.
Toki voihan olla niinkin, että se on lopulta lintulaudan tintti, joka tulee ja tappaa. Ellei helle vie krematorioon ennen sitä.