LAHTI Olympiakiväärin MM-areenalla eivät untuvikot juhli, mikäli Pasi Wedmania on uskominen.
"Tämä laji vaatii tiettyä kypsymistä ennen kuin menestystä voi odottaa. Käytäntö on osoittanut, että olympiakiväärissä ampuja on parhaimmillaan 23-33-vuotiaana", Wedman valistaa.
Yleensä arvokisamitalistit ovat lähempänä 30 kuin 20 vuoden rajapyykkiä.
"Harva tulee suoraan junioreista maailman huipulle. Kokemuksesta on ampujalle varmasti etua, varsinkin finaalitilanteissa", Wedman tietää.
Hyvältä ampujalta vaaditaan Wedmanin mukaan ennen kaikkea kylmäpäisyyttä ja paineensietokykyä. Pulssi nousee kilpailuissa 150-160 kertaan minuutissa.
"Mutta ei jännitystä pysty välttämään. Se, joka hallitsee jännityksen, pärjää. Tämä pätee kaikissa ammuntalajeissa."
Toinen olympiakiväärissä korostuva ominaisuus on nopeus. Liikkuvien taulujen kova vauhti ei anna ampujalle aikaa miettimiseen.
"Refleksien nopeus ja koordinaatiokyky ovat tiukassa puntarissa. Ehkä juuri siksi osa kilpailijoista tippuu leikistä 33 ikävuoden jälkeen", Wedman uskoo.
"Itse olen ajatellut, että voisin osallistua vielä Pekingin olympialaisiin vuonna 2008. Silloin olen - aivan niin - 33-vuotias."
Wedmanille selvisi jo 12-vuotiaana, että riistamaalilajit (olympiakivääri ja villikarju) ovat hänen erikoisalaansa.
"Olympiakiväärin vauhti sopii hyvin luonteelleni. Ratkaisut tapahtuvat nopeasti. Odottelu ja vetkuttelu saavat minut hermostumaan", Wedman kuvailee.
Olympiakivääri rasittaa kaikessa nopeudessaan myös ampujan fysiikkaa. Yksi ammuntatilannetta helpottava apuväline on tukiliivi.
"Sen päätarkoitus on vakauttaa ampuma-asentoa. Lisäksi liivin sileä pinta helpottaa ampujan työskentelyä nostoissa", Wedman kiteyttää.
Aseen ja patruunoiden merkitystä lopputulokselle ei voi vähätellä. Esimerkiksi sopivan patruunamallin löytämiseksi ampujat tekevät lukemattoman määrän testejä.
"Ei välineillä kuitenkaan saada ratkaisevia eroja aikaan. MM-tasolla kaikki ovat tehneet taustatyön huolella ja lähtevät kilpailuihin samalta viivalta", Wedman painottaa. (KiSi)